tiistai 18. elokuuta 2009

Päätöksentekijä

Elämän kulkusuunta on kiinni tekemistämme päätöksistä. Päätöksiä teemme päivässä tuhansittain, valtaosa niistä rutiininomaisesti asiaa sen kummemmin miettimättä. Joskus päätökset vaativat harkintaa ja oletamme niiden vaikuttavan ratkaisevasti siihen mitä tulevaisuus tuo tulleessaan. Eli päätöstä edeltää aina ”kurkistus” tulevaan ja siten valitaan vaihtoehto joka miellyttää eniten. Jos päätöksenteko koetaan erityisen hankalaksi, on ihmisillä taipumus lykätä sitä tuonnemmaksi tai antaa jonkun toisen tehdä valinta puolestamme. Lähes kaikki olemme nykyisessä elämäntilanteessamme itse tekemiemme päätöksien seurauksena. Elämä heittää eteemme jatkuvasti valintoja, joiden seurauksena joudumme tekemään päätöksiä. Jälkeenpäin on jokaisen helppo mainita ne tärkeät päätökset jotka ovat muokanneet elämäämme eniten. Usein on niin, että päätöksentekohetkellä hyvinkin vähäpätöinen päätös on osoittautunut hyvin merkittäväksi ja hyvin tärkeältä tuntunut päätös on jälkikäteen osoittautunut merkitykseltään vähäpätöiseksi.

Etenkin työelämässä arvostetaan hyviä ”päätöksentekijöitä”. Onko sellaisia olemassakaan? Paljon on tutkittu sitä, että kannattaako päätökset tehdä enemmän intuition vai pelkästään puhtaan faktan varassa. Lyhyesti voidaan sanoa, että jos päätettävän asian lopputulokseen vaikuttavia tekijöitä on hyvin rajallisesti, niin kylmään faktatietoon perustuvat päätökset ovat parempia. Tällaisia tilanteita on hyvin harvassa, jotkin yksinkertaiset pelit tulevat lähinnä mieleen. Usein lopputulokseen vaikuttaa lukemattomat eri tekijät joista emme päätöksentekohetkellä ole edes tietoisia, puhumattakaan siitä, että osaisimme arvioida niiden vaikutusta. ”Ammattilaiset” tekevät osuvia päätöksiä kokemukseen perustuvalla intuitiolla. F1-tallipäällikkön Ross Brawnin kykyä tehdä kisan aikaisia oikeita taktisia ratkaisuja pidetään ilmiömäisenä. Hänen päätöksensä ovat hieno esimerkki kokemuksen tuomasta ”näppituntumasta”, tällaisessa tilanteessa ei kerta kaikkiaan ole aikaa purkaa tilannetta faktoihin ja tehdä harkittuja päätöksiä. Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä, että kyky tehdä oikeita päätöksiä vain heikkenee mitä enemmän faktoja on käytettävissä. Lisääntynyt tietomäärä ainoastaan hankaloittaa oleellisen tiedon seulontaa oleellisesta kasvattaen virhemarginaalia. Hyvät päätökset ovat yksinkertaisia.

Miksi sitten tuntuu, että toiset vain tekevät järjestäen fiksumpia päätöksiä kuin toiset? Voiko päätöksentekijänä kehittyä?  Kaikki tekevät päätöksensä sen mukaan miltä uskovat tulevaisuuden näyttävän. Ennustaminen on vaikeaa ja tulevaisuuden ennustaminen on erityisen vaikeaa. Menneisyys ja tulevaisuus näyttävät mielissämme yksinkertaistetulta versiolta nykyisyydestä. Olen huomannut, että ”huonoja” päätöksiä tekevät ihmiset tekevät päätöksenä sen perusteella miltä he HALUAISIVAT tulevaisuuden näyttävän.  Moni yritys on historian saatossa kaatunut siihen, että yritysjohto ei ole pysynyt muuttuvan maailman tahdissa vaikka merkit ovat olleet ilmassa. He ovat tehneet päätöksiä sen mukaan miten he haluaisivat että asiat ovat tulevaisuudessa. Levy-yhtiöt taistelevat parhaillaan tuulimyllyjä vastaan ja tekevät päätöksensä pitkälti perustuen siihen miten he haluaisivat, että tulee käymään vaikka levymyynti katoaa alta ja toimintaympäristö muuttuu.

Politiikassa tällaisia virheellisiä toive-päätöksiä tehdään runsaasti. Ydinvoimaa vastustetaan ja vaihtoehdoksi toivotaan, että ihmiset oppisivat säästämään energiaa paremmin. Ruotsissa päätettiin kansanäänestyksellä luopua kokonaan ydinvoimasta. Kansa teki päätöksensä sen mukaan kuin he haluaisivat asioiden olevan tulevaisuudessa. Ottamatta tässä kantaa ydinvoimaan, voin vain todeta, että päätös oli yksiselitteisesti huono.

Huonon päätöksen voi kyllä tunnistaa ajoissa. Sähköinen henkilökortti  (HST) floppasi pahasti huonoihin päätöksiin. Kortti vaatii erillisen lukijan ja sen käyttö on hankalaa.  Miksi kukaan hankkisi tietokoneeseen sidotun ylimääräisen härpäkkeen kun saman voi tehdä pankkitunnuksilla helpommin? Siksi, että joku toiveissaan ajatteli ihmisten oleva valmiita muuttamaan toimintatapojaan. Lähes aina, jos päätös edellyttää ihmisten muuttavan toimintatapojaan tai uuden oppimista, ollaan heikoilla jäillä.  Ihminen huijaa näin jatkuvasti myös itseään. Tietokoneen kovalevyt hajoavat jatkuvasti ja samalla menetetään niiden sisältämät tiedot, koska varmuuskopiota ei tietenkään ole otettu. Kaikki toki tiedostavat ja myöntävät varmuuskopioinnin tärkeyden, mutta eivät vaan saa sitä aikaiseksi. Jos heille asetetaan kysymys (ennen levyrikkoa), että oletko vuoden päästä huolehtinut asiasta, lähes jokainen vastaa myöntävästi, että kyllä pitäisi joo. Mikä ei tietenkään tapahdu. Kuitenkin he tekevät päätöksensä sen perusteella, että varmuuskopioinnista tullaan huolehtimaan.

Kukaan ei voi nähdä tulevaisuutta ja vielä harvemmin se on sellainen kuin toivot. Älä siis tee päätöstäsi sen perusteella.