keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Kreikkalainen kehitysapu







Kreikan talouskriisistä puhutaan nyt paljon, ja pakko on kai puhuakin jos se tulee maksamaan jokaiselle Suomalaiselle yli 300 €. Koska olen asioita hitaasti ymmärtävää sorttia, en jaksa ymmärtää, että miksi kreikkaa on avustettava. Kreikka on maa joka on velkaantunut pahasti, sen julkinen sektori on valtava byrokraattinen ja korruptoitunut hässäkkä, suurin osa yksityisen sektorin tuloista on peräisin julkiselta sektorilta ja kukaan ei maksa veroja. Kreikan pienet tulot kertyvät turismista ja muutamasta oliivista. Toisin sanoen Kreikan massiivista julkista sektoria ei rahoita kukaan tai mikään. Mitä järkeä on siis antaa lisää rahaa tuhlattavaksi? Minä en ainakaan halua rahoittaa Kreikkalaista virkamiestä jotta hän saisi jokapäiväisen tietokoneenkäyttölisänsä ja kannustaisin häntä siihen jatkossakin.

Onneksi julkinen keskustelu aiheesta on edes jotenkin järkevällä tasolla – kukaan muu muutamaa Suomalaista pöhköä poliitikkoa lukuun ottamatta ei usko, että Kreikka koskaan pystyy velkojaan lunastamaan. Tässä tämä koko homman absurdius piileekin - lainasummat ovat niin suuria, että muiden valtioiden pitää tukea Kreikkaa lainarahalla. Tässä on toki paperilla järkeä, koska lainoittavat valtiot saavat rahansa Kreikkaa edullisemmin, velka tosin pitäisi maksaa takaisin.

En myös jaksa ymmärtää, että miksi Kreikan auttaminen on niin tärkeää, mitä vahinkoa auttamatta jättäminen voisi aiheuttaa? Miksi nyt on ryhdytty historian suurimpaan kehitysapuprojektiin? Pelotellaan sillä, että Kreikan luottoluokitus vajoaa, vetäen muut kuramaat mukaansa. Eli jos ymmärrän oikein, niin annetaan Kreikalle velkaa, jotta se saisi jatkossa lisää velkaa halvemmalla.

Sillä tosiseikalla, että Kreikka on euromaa, ei ole mitään tekemistä minkään kanssa. Kreikan eurojenkäyttö ei uhkaa muita euromaita mitenkään siitä yksinkertaisesta syystä, että Kreikalla - kuten ei muillakaan euromailla ole omaa keskuspankkia. Kreikka ei voi itsekseen käynnistää setelipainoa paikatakseen vajettaan ja näin käynnistää euro-inflaatiota. Ainoa tapa selvitä veloista on sisäisen devalvaation kautta. Kreikan kohdalla krapula on toki jo niin kova, että on uuden ryypyn paikka. Puheet siitä, että ellei Kreikkaa auteta, eskaloituu kriisi muihin maihin, on valheellinen. Jos Espanja ja Portugali ovat kusessa, ei Kreikan auttaminen sitä miksikään muuta. Espanja on suuruutensa vuoksi jo muutenkin omillaan. On hölmöä kuvitella, että Espanja selviäsi jotenkin paremmin budjettivajeestaan kunhan Kreikka saa bailout-rahansa.

Olen lukenut tai kuullut joskus sellaisen yrityksiin kohdistuvan viisauden, jossa sanotaan, että sitten vasta kun rahat ovat loppu, alkaa innovointi. Miksei samaa voi soveltaa valtioihinkin. Kun huomataan, että rahaa ei tule, eikä lisää voi painaa, loppuu myös metsureiden ulkotyölisät jolloin Kreikasta tulee sisäisen devalvaation myötä edullinen turistimaa jolloin sieltä saa halpaa retsinaa ja oliiviöljyä. Hidas nousu voi alkaa. Halpa (lue:ilmainen) rahoitus vain kannustaa jatkamaan samaa rataa kuin ennenkin. Juuri näin kävi taannoin pankeille, riskinotto vain jatkuu eikä peliä ole vielä edes katsottu loppuun saakka. Pankeistahan tässä nytkin on kyse, eihän tässä mitään Kreikkaa olla pelastamassa vaan Kreikkaa rahoittaneita pankkeja.

Ps. Lukekaa Nikos Kazantzakisin romaani Kerro minulle, Zorbas. Loistava kirja joka auttaa ymmärtämään, että miksi Kreikka on köyhä maa jossa asuu rikas kansa.

tiistai 30. maaliskuuta 2010

Sisäpiirikauppa kunniaan


Arvopaperipörssi on markkinapaikka, jossa kauppaa käydään yrityksen osakkeilla ja muilla rahoitusinstrumenteilla. Osakkeiden hinta on kelluva, tarkoittaen, että hinta määräytyy vapaasti kysynnän ja tarjonnan mukaan. Kysyntä ja tarjonta määrittelee hinnan, kysynnän ja tarjonnan määrittelee taas yleinen saatavilla oleva informaatio kaupankäyntikohteesta. Pörssin hinnoittelu on tästä syystä hyvin tehokasta. Tehokkailla markkinoilla kaikki olemassa oleva informaatio on osakkeen hinnassa, siis ainakin teoriassa ja mahdolliset hinnoitteluvirheet karsiutuvat tehokkaasti. Siltikin jostain kumman syystä kaupankäynti pörssissä on kielletty jos kaupankäynnin tukena käytetään informaatiota jota ei ole julkisesti saatavilla. Tällaista kauppaa kutsutaan sisäpiirikaupaksi ja touhu on kielletty rahoitusmarkkinoiden uskottavuuden vuoksi. Väite on absurdi, koska sisäpiiritiedon tehokas käyttö tehostaisi markkinoita entisestään. Suomessa rahoitusmarkkinoita valvoo Finanssivalvonta joka työllistää armeijan valvojia, konsultteja, virkamiehiä jne. Jokainen ”oikeaan aikaan” tehty osakekauppa tutkitaan ja tuomio tulee oli kauppa tehty sisäpiiritietoa hyväksikäyttäen tai ei. Ihmetystä herättää, että miksi moinen ylipäätään pitää kieltää? Lain mukaan sisäpiirikauppa on rikos. Rikoksella on aina uhri, tietyissä tapauksissa uhri on rikoksentekijä itse, esimerkkinä otetaan turvavyö- tai moottoripyöräilijän kypäräpakko. En keksi suomen rikoslaista kuin kaksi rikosta joilla ei ole lainkaan uhreja; toinen on sisäpiirikauppa ja se toinen on jumalanpilkka (17 luvun 10 §). Sisäpiirikaupassa ei ole uhreja – ainoastaan voittajia.

Osakekaupassa on aina kaksi osapuolta, ostaja ja myyjä. Oletetaan, että ostajalla on sisäpiiritietoa ja hän haluaa ostaa lisää osakkeita koska tietää niiden arvon kohta nousevan, myyjällä tätä tietoa ei ole käytettävissään. Tässä esimerkissä ostaja on voittaja ja myyjä häviäjänä. Merkillepantavaa on se, että myyjä olisi myynyt osakkeet joka tapauksessa oli ostajalla sisäpiiritietoa tai ei. Sisäpiirikaupan salliminen tai kieltäminen ei olisi vaikuttanut hävinneen osapuolen myyntipäätökseen mitenkään, joten miksi kieltää? Sisäpiirikauppa on kateusrikos joka ei nykypäivänä enää kuuluisi rikoslakiin vaan Akvinolaiseen hyve-etiikkaan.

Tässä vaiheessa on pakko mainita, että sisäpiirikauppaa ei pidä sekoittaa keinotekoiseen markkina-arvon vääristelyyn esim. tase-arvoja vääristämällä, tällainen touhu on täysin verrattavissa urheilumaailmasta tuttuihin sopupeleihin. Tähän toivosi Finanssivalvonnankin keskittävän teränsä harmittoman sisäpiirikaupan sijaan. Valitettavasti höveli kirjanpitolaki antaa yrityksille mahdollisuuden ihan laillisesti kaunistella taseitaan kaikella roskalla.

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Pankkien rooli talouskasvussa

Taloussanomissa oli oli Jan Hurrin oiva kirjoitus: ”myöntäkää jo, tämä virhe synnytti finanssikriisin”. Kirjoituksessa finanssikriisin syntyyn tarjotaan puutteellisia pankkien vakavaraisuusvaatimuksia. Kirjoitus meni ihan nappiin, enemmänkin minua ihmetyttää se, että voiko asiasta edes olla mitään epäselvää. On hurskastelua syyttää ihmisen ahneutta, ahneus on ihmisluonteen biologinen perusominaisuus, joka ei ole häviämässä mihinkään. Oikein kanavoitu ahneus yhdistettynä laiskuuteen on se, joka meidät on tänne tuonut. Pankit olivat toki keskeisessä roolissa finanssikriisin synnyssä, mutta vain siitä syystä, että niille annettiin siihen mahdollisuus ja vieläpä aivan laillisesti. Pankit lainaavat ulos rahaa. Niin kauan kuin pankit voivat lainata rahaa jota heillä ei siis ole, syntyy finanssikriisejä jatkossakin. Pankit ovat liikeyrityksiä joiden ainoana tehtävänä on tuottaa rahaa omistajilleen. Muista liikeyrityksistä poiketen heillä on valtioiden näkökulmasta erityisoikeuksia. Osittaiskassavarannon turvin he saavat lainata ulos rahaa jota heillä ei ole ja maksuvalmiuden pettäessä tappiot sosialisoidaan veronmaksajien rahoilla. Tähän eivät tavalliset liikeyritykset pysty. Jos tavallinen talliainen toimisi pankin tavoin esimerkiksi osakemarkkinoilla, tarkoittaisi se sitä, että 100 € pääomatakuuta vastaan otetaan 1000 € velkaa ja pelataan koko summalla pörssissä. Jos sijoitukset tuottavat voittoa, niin otetaan samassa suhteessa lisää velkaa ja jatketaan samaa rulettia. Pelkoa ei ole siitä, että sijoitukset menevät pieleen koska valtio pelastaa aina kuiville.

Pankit puolustavat itse kiivaasti nykyistä järjestelmää ja miksi ei, onhan se heille loistava diili. Björn Wahlroos sanoi viime syksyllä Ylen haastattelussa, että vakavaraisuusvaatimuksia kasvattamalla päästään kyllä eroon finanssikriiseistä, mutta samalla myös talouskasvusta. Pidän Wahlroosia viisaana miehenä, mutta tässä hän on kyllä väärässä. Pankeilla on toki taloudessa merkittävä rooli; ne kanavoivat varoja sieltä missä niitä on, sinne minne niitä tarvitaan, mutta on melko absurdia väittää että tämä kaikki on mahdollista ainoastaan pankkien myötävaikutuksella. Se mitä pankit ovat nyt tehneet on, että ne ovat kanavoineet varoja tyhjästä sinne minne niitä tarvitaan. Kun otetaan huomioon, että pankeille valuu noin 20 % (En ole ihan varma prosentista, mutta samaa suuruusluokkaa kuitenkin) elinkeinoelämän tuottamista varoista, voidaan puhua jo kusetuksesta. Mitä itse tekisit jos kiinteistövälittäjä ottaisi 20 % välityspalkkiota? Tokihan on niin, että rahoituksen saanti olisi nykyistä vaikeampaa jos pankkien vakavaraisuusvaatimukset olisivat oikeasti tiukat, mutta täytyy ottaa huomioon, että löysä raha tuottaa virheinvestointeja ja edesauttaa näin nyt koettuja finanssikriisejä. Jos raha on löysässä ja halpaa, niin kynnys tehdä huonojakin sijoituksia on matala. Terveessä taloudessa pankkien rooli on olla rahan markkinapaikkana, pankithan eivät oikeasti rahaa lainaa. Rahaa lainaavat he, keillä sitä on. Pankin rooli on olla vain välittäjänä.

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Vedonlyönnin pienet mustat joutsenet

Tehokkaat markkinat ovat yksi vedonlyöjän pahimmista vihollisista. Ainoa tapaa voittaa on löytää väärin hinnoiteltuja kohteita mutta tehokkaat markkinat eliminoivat tällaiset kohteet hyvin tehokkaasti. Aikoina jolloin vedonvälittäjät laskivat kertoimet yksinään, saattoi taitava vedonlyöjä löytää helpostikin pelattavia kohteita laskemalla itse kertoimet vedonvälittäjää tarkemmin. Oli myös hyvin mahdollista, että vedonlyöjällä oli pelattavasta kohteesta ns. ”sisäpiiritietoa” jota ei ollut vedonvälittäjän käytettävissä. Sellaiset ajat ovat valitettavasti mennyttä. Nykyään kaikki tieto ovat helposti kenen tahansa saatavilla, sama koskee tilastotietoja ja menetelmiä niiden hyödyntämisestä kerroinlaskennassa. Internet on pullollaan kerroinvertailusivustoja sekä botteja jotka etsivät arbitraasikohteita. Vedonlyöntipörssit kruunaavat tämän kaiken tehostamalla markkinat äärimmilleen.

Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä kuinka suuri joukko on arvioinnissaan tarkempi kuin muutama ”asiantuntija”. Otetaan esimerkkinä iso lasikulho joka täytetään kolikoilla. Annetaan sitten 1000 ihmisen toisistaan riippumatta arvata, että kuinka paljon kulhossa on rahaa. Näin suuren joukon keskiarvotettu mielipide on hämmästyttävän lähellä oikeaa. Arvaukset jakautuvat normaalijakauman mukaan, eli suurin osa arvioista on vähintään kohtuullisen oikeassa. Jos tämä arvausleikki muutetaan huutokaupaksi, eli korkein huutaja saa ostaa rahakulhon itselleen, kuinka sitten käy? Jokainen tekee edelleen omat arvionsa rahamäärästä ja huutaa summan joka on hieman alle oman arvion, tehdäkseen hyvät kaupat. Nyt kyseessä ei ole enää riippumaton arvio, vaan huudot ovat julkisia. Lopulta huutokaupan voittaa se, jonka arvio on eniten pielessä, maksaen mitä luultavimmin ylihintaa ko. kulhosta. Mitäs tekemistä tällä on sitten vedonlyönnin kanssa?

Vanha totuus on, että markkinat ylireagoivat erilaisiin tapahtumiin. Oma tarkennukseni tähän on se, että markkinat ylireagoivat odottamattomiin tapahtumiin. Kun tutkin jalkapallo-ottelun kertoimien reaktiota vedonlyöntipörssin live-peleissä, niin hämmästelin aluksi, että miksi markkinat enneminkin alireagoivat maaleihin. Sehän johtuu tietenkin siitä, että maalit jalkapallo-ottelussa eivät ole mitenkään odottamattomia tapahtumia (poikkeuksena Kreikan liiga). Jokainen vedonlyöjä odottaa maaleja syntyvän ja kun sellainen tulee, ovat markkinat siihen jo valmistautuneet reagoiden hyvin johdonmukaisesti. Jos kyse on oikeasti odottamattomasta tapahtumasta, niin silloin markkinat ylireagoivat. Otetaan esimerkkinä jalkapallo-ottelu josta markkinoille tulee tieto kahden huippupelaajan (samasta joukkueesta) loukkaantumisesta. Tällöin vastajoukkueen kertoimesta tulee välittömästi pelattava koska heidän todennäköisyys voittaa ottelu kasvaa. Kerroin jatkaa laskuaan niin alas, että ihmiset eivät sitä enää pelaa, tätä seuraa yleensä markkinoiden korjausreaktio jolloin kerroin taas nousee, ei kuitenkaan alkuperäiselle tasolleen, vaan markkinoiden tasapainotilaan. Kyseessä oli tapahtuma jota voidaan hyvin verrata huutokauppaan, viimeinen huutaja on aina väärässä. Vastaavanlainen tapahtuma oli tänä vuonna Helsingin pörssissä. Biohit julkaisee pörssitiedotteen, jonka mukaan se on kehittänyt syöpää aiheuttavan aineen torjuntaan sopivan tuotteen. Pörssikurssi ampaisi hetkessä noin 1,5 eurosta yli 4 euroon. Josta se sitten korjausliikkeen aiheuttaman laski hieman alle kolmeen tasoittuakseen noin kolmeen euroon.

Etenkin laukkahevosvedonlyönnissä kertoimet elävät hyvin paljon ennen lähtöhetkeä. Kertoimet reagoivat salamannopeasti kaikenlaiseen dis-informaatioon jolla ei luulisi olevan mitään vaikutusta lopputulokseen. Hiljattain katselin live-lähetystä juuri ennen hevoskilpailun lähtöä. Kommentaattori totesi, että hänen mielestään lähdön suosikki on hieman liian ylipelattu (kerroin liian alhainen). Markkinat reagoivat tähän välittömästi ja suosikin kerroin lähti nousuun. Yhden ainoan kommentaattorin lauseen vuoksi! Olen varma, että ko. hevonen ei tätä kuullut koska voitti juoksun helposti.

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Quod erat demonstrandum

Vuoden loppuun mennessä sain laukkahevoskassani nipin napin kolminkertaistettua. Itse asiassa jo hieman aikaisemmin, mutta pari typerää vetoa ja kassa meni takapakkia hetken palatakseen taas kasvu-uralle. Laukkahevoslähtöjä on päivittäin noin 20, joten teoriassa kassan saisi kaksinkertaistettua noin kahden viikon välein jos pelaa kaikki lähdöt kaikkina arkipäivinä. Näin siis ainakin teoriassa. Uskon, että pystyn vielä huomattavasti parantamaan tulostani keskittymällä paremmin siihen mitä olen tekemässä. Nyt pystyn voittamaan noin 80 % lähdöistä, mutta häviön sattuessa ne ovat olleet paljon suurempia kuin voitot. Kun huomaa kertoimien liikkuvan itseään vastaan, pitäisi pystyä heti hyppäämään pois ja hyväksyä pieni tappio. Sen sijaan olen usein vain jäänyt tuijottamaan hölmönä kun kertoimet laukkaavat väärän suuntaan - tunnen silloin itseni ihan jänikseksi auton valojen edessä.
Muutenkin treidaus eroaa melko lailla ”perinteisestä” vedonlyönnistä. Todennäköisyyksillä, taustatyöllä tai muulla vastaavalla ei ole mitään merkitystä, ainoa mikä merkitsee on kertoimien volatiliteetti. Itse pelaaminen on intuitiivista käyrien tuijottelua ja klikkailua. Mitä paremmin hommaan keskittyy, sen paremmin menee. Matemaattisesti ajatellen tällainen treidaus on hölmöläisten puuhaa, koska jokainen treidaus avataan ja suljetaan. Tämä tarkoittaa sitä, että toinen pää on varmasti hyvä ylikerroin ja toinen todennäköisesti alikerroin. Jos tämän alikertoimen jättäisi pelaamatta, olisi tulos vielä parempi. Silloinhan on kyse vedonlyönnistä. Jos esimerkiksi jonkin hepan kerroin on 5 noin 20 min. ennen lähtöä ja kerroin nousee arvoon 10 muutamassa minuutissa, niin voidaan olettaa, että heppa on pelaamisen arvoinen kertoimella 10. Treidauksen hyvä puoli on siinä, että tulos realisoituu välittömästi. Vältytään kokonaan häviöputkista ja vastaavasti valheellisista voittoputkista jotka myös ovat tilastollisesti odotettavissa. Treidaus on tilastollisesti ”vakaa”, kunhan ei tehdä tyhmyyksiä.
Lisäsin linkkilistalle nuoren brittiläisen kaverin blogin, tavoitteena oli tehdä 350 000 puntaa vuonna 2009. Hän ei siinä onnistunut :)