tiistai 30. maaliskuuta 2010

Sisäpiirikauppa kunniaan


Arvopaperipörssi on markkinapaikka, jossa kauppaa käydään yrityksen osakkeilla ja muilla rahoitusinstrumenteilla. Osakkeiden hinta on kelluva, tarkoittaen, että hinta määräytyy vapaasti kysynnän ja tarjonnan mukaan. Kysyntä ja tarjonta määrittelee hinnan, kysynnän ja tarjonnan määrittelee taas yleinen saatavilla oleva informaatio kaupankäyntikohteesta. Pörssin hinnoittelu on tästä syystä hyvin tehokasta. Tehokkailla markkinoilla kaikki olemassa oleva informaatio on osakkeen hinnassa, siis ainakin teoriassa ja mahdolliset hinnoitteluvirheet karsiutuvat tehokkaasti. Siltikin jostain kumman syystä kaupankäynti pörssissä on kielletty jos kaupankäynnin tukena käytetään informaatiota jota ei ole julkisesti saatavilla. Tällaista kauppaa kutsutaan sisäpiirikaupaksi ja touhu on kielletty rahoitusmarkkinoiden uskottavuuden vuoksi. Väite on absurdi, koska sisäpiiritiedon tehokas käyttö tehostaisi markkinoita entisestään. Suomessa rahoitusmarkkinoita valvoo Finanssivalvonta joka työllistää armeijan valvojia, konsultteja, virkamiehiä jne. Jokainen ”oikeaan aikaan” tehty osakekauppa tutkitaan ja tuomio tulee oli kauppa tehty sisäpiiritietoa hyväksikäyttäen tai ei. Ihmetystä herättää, että miksi moinen ylipäätään pitää kieltää? Lain mukaan sisäpiirikauppa on rikos. Rikoksella on aina uhri, tietyissä tapauksissa uhri on rikoksentekijä itse, esimerkkinä otetaan turvavyö- tai moottoripyöräilijän kypäräpakko. En keksi suomen rikoslaista kuin kaksi rikosta joilla ei ole lainkaan uhreja; toinen on sisäpiirikauppa ja se toinen on jumalanpilkka (17 luvun 10 §). Sisäpiirikaupassa ei ole uhreja – ainoastaan voittajia.

Osakekaupassa on aina kaksi osapuolta, ostaja ja myyjä. Oletetaan, että ostajalla on sisäpiiritietoa ja hän haluaa ostaa lisää osakkeita koska tietää niiden arvon kohta nousevan, myyjällä tätä tietoa ei ole käytettävissään. Tässä esimerkissä ostaja on voittaja ja myyjä häviäjänä. Merkillepantavaa on se, että myyjä olisi myynyt osakkeet joka tapauksessa oli ostajalla sisäpiiritietoa tai ei. Sisäpiirikaupan salliminen tai kieltäminen ei olisi vaikuttanut hävinneen osapuolen myyntipäätökseen mitenkään, joten miksi kieltää? Sisäpiirikauppa on kateusrikos joka ei nykypäivänä enää kuuluisi rikoslakiin vaan Akvinolaiseen hyve-etiikkaan.

Tässä vaiheessa on pakko mainita, että sisäpiirikauppaa ei pidä sekoittaa keinotekoiseen markkina-arvon vääristelyyn esim. tase-arvoja vääristämällä, tällainen touhu on täysin verrattavissa urheilumaailmasta tuttuihin sopupeleihin. Tähän toivosi Finanssivalvonnankin keskittävän teränsä harmittoman sisäpiirikaupan sijaan. Valitettavasti höveli kirjanpitolaki antaa yrityksille mahdollisuuden ihan laillisesti kaunistella taseitaan kaikella roskalla.

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Pankkien rooli talouskasvussa

Taloussanomissa oli oli Jan Hurrin oiva kirjoitus: ”myöntäkää jo, tämä virhe synnytti finanssikriisin”. Kirjoituksessa finanssikriisin syntyyn tarjotaan puutteellisia pankkien vakavaraisuusvaatimuksia. Kirjoitus meni ihan nappiin, enemmänkin minua ihmetyttää se, että voiko asiasta edes olla mitään epäselvää. On hurskastelua syyttää ihmisen ahneutta, ahneus on ihmisluonteen biologinen perusominaisuus, joka ei ole häviämässä mihinkään. Oikein kanavoitu ahneus yhdistettynä laiskuuteen on se, joka meidät on tänne tuonut. Pankit olivat toki keskeisessä roolissa finanssikriisin synnyssä, mutta vain siitä syystä, että niille annettiin siihen mahdollisuus ja vieläpä aivan laillisesti. Pankit lainaavat ulos rahaa. Niin kauan kuin pankit voivat lainata rahaa jota heillä ei siis ole, syntyy finanssikriisejä jatkossakin. Pankit ovat liikeyrityksiä joiden ainoana tehtävänä on tuottaa rahaa omistajilleen. Muista liikeyrityksistä poiketen heillä on valtioiden näkökulmasta erityisoikeuksia. Osittaiskassavarannon turvin he saavat lainata ulos rahaa jota heillä ei ole ja maksuvalmiuden pettäessä tappiot sosialisoidaan veronmaksajien rahoilla. Tähän eivät tavalliset liikeyritykset pysty. Jos tavallinen talliainen toimisi pankin tavoin esimerkiksi osakemarkkinoilla, tarkoittaisi se sitä, että 100 € pääomatakuuta vastaan otetaan 1000 € velkaa ja pelataan koko summalla pörssissä. Jos sijoitukset tuottavat voittoa, niin otetaan samassa suhteessa lisää velkaa ja jatketaan samaa rulettia. Pelkoa ei ole siitä, että sijoitukset menevät pieleen koska valtio pelastaa aina kuiville.

Pankit puolustavat itse kiivaasti nykyistä järjestelmää ja miksi ei, onhan se heille loistava diili. Björn Wahlroos sanoi viime syksyllä Ylen haastattelussa, että vakavaraisuusvaatimuksia kasvattamalla päästään kyllä eroon finanssikriiseistä, mutta samalla myös talouskasvusta. Pidän Wahlroosia viisaana miehenä, mutta tässä hän on kyllä väärässä. Pankeilla on toki taloudessa merkittävä rooli; ne kanavoivat varoja sieltä missä niitä on, sinne minne niitä tarvitaan, mutta on melko absurdia väittää että tämä kaikki on mahdollista ainoastaan pankkien myötävaikutuksella. Se mitä pankit ovat nyt tehneet on, että ne ovat kanavoineet varoja tyhjästä sinne minne niitä tarvitaan. Kun otetaan huomioon, että pankeille valuu noin 20 % (En ole ihan varma prosentista, mutta samaa suuruusluokkaa kuitenkin) elinkeinoelämän tuottamista varoista, voidaan puhua jo kusetuksesta. Mitä itse tekisit jos kiinteistövälittäjä ottaisi 20 % välityspalkkiota? Tokihan on niin, että rahoituksen saanti olisi nykyistä vaikeampaa jos pankkien vakavaraisuusvaatimukset olisivat oikeasti tiukat, mutta täytyy ottaa huomioon, että löysä raha tuottaa virheinvestointeja ja edesauttaa näin nyt koettuja finanssikriisejä. Jos raha on löysässä ja halpaa, niin kynnys tehdä huonojakin sijoituksia on matala. Terveessä taloudessa pankkien rooli on olla rahan markkinapaikkana, pankithan eivät oikeasti rahaa lainaa. Rahaa lainaavat he, keillä sitä on. Pankin rooli on olla vain välittäjänä.