keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Kreikkalainen kehitysapu







Kreikan talouskriisistä puhutaan nyt paljon, ja pakko on kai puhuakin jos se tulee maksamaan jokaiselle Suomalaiselle yli 300 €. Koska olen asioita hitaasti ymmärtävää sorttia, en jaksa ymmärtää, että miksi kreikkaa on avustettava. Kreikka on maa joka on velkaantunut pahasti, sen julkinen sektori on valtava byrokraattinen ja korruptoitunut hässäkkä, suurin osa yksityisen sektorin tuloista on peräisin julkiselta sektorilta ja kukaan ei maksa veroja. Kreikan pienet tulot kertyvät turismista ja muutamasta oliivista. Toisin sanoen Kreikan massiivista julkista sektoria ei rahoita kukaan tai mikään. Mitä järkeä on siis antaa lisää rahaa tuhlattavaksi? Minä en ainakaan halua rahoittaa Kreikkalaista virkamiestä jotta hän saisi jokapäiväisen tietokoneenkäyttölisänsä ja kannustaisin häntä siihen jatkossakin.

Onneksi julkinen keskustelu aiheesta on edes jotenkin järkevällä tasolla – kukaan muu muutamaa Suomalaista pöhköä poliitikkoa lukuun ottamatta ei usko, että Kreikka koskaan pystyy velkojaan lunastamaan. Tässä tämä koko homman absurdius piileekin - lainasummat ovat niin suuria, että muiden valtioiden pitää tukea Kreikkaa lainarahalla. Tässä on toki paperilla järkeä, koska lainoittavat valtiot saavat rahansa Kreikkaa edullisemmin, velka tosin pitäisi maksaa takaisin.

En myös jaksa ymmärtää, että miksi Kreikan auttaminen on niin tärkeää, mitä vahinkoa auttamatta jättäminen voisi aiheuttaa? Miksi nyt on ryhdytty historian suurimpaan kehitysapuprojektiin? Pelotellaan sillä, että Kreikan luottoluokitus vajoaa, vetäen muut kuramaat mukaansa. Eli jos ymmärrän oikein, niin annetaan Kreikalle velkaa, jotta se saisi jatkossa lisää velkaa halvemmalla.

Sillä tosiseikalla, että Kreikka on euromaa, ei ole mitään tekemistä minkään kanssa. Kreikan eurojenkäyttö ei uhkaa muita euromaita mitenkään siitä yksinkertaisesta syystä, että Kreikalla - kuten ei muillakaan euromailla ole omaa keskuspankkia. Kreikka ei voi itsekseen käynnistää setelipainoa paikatakseen vajettaan ja näin käynnistää euro-inflaatiota. Ainoa tapa selvitä veloista on sisäisen devalvaation kautta. Kreikan kohdalla krapula on toki jo niin kova, että on uuden ryypyn paikka. Puheet siitä, että ellei Kreikkaa auteta, eskaloituu kriisi muihin maihin, on valheellinen. Jos Espanja ja Portugali ovat kusessa, ei Kreikan auttaminen sitä miksikään muuta. Espanja on suuruutensa vuoksi jo muutenkin omillaan. On hölmöä kuvitella, että Espanja selviäsi jotenkin paremmin budjettivajeestaan kunhan Kreikka saa bailout-rahansa.

Olen lukenut tai kuullut joskus sellaisen yrityksiin kohdistuvan viisauden, jossa sanotaan, että sitten vasta kun rahat ovat loppu, alkaa innovointi. Miksei samaa voi soveltaa valtioihinkin. Kun huomataan, että rahaa ei tule, eikä lisää voi painaa, loppuu myös metsureiden ulkotyölisät jolloin Kreikasta tulee sisäisen devalvaation myötä edullinen turistimaa jolloin sieltä saa halpaa retsinaa ja oliiviöljyä. Hidas nousu voi alkaa. Halpa (lue:ilmainen) rahoitus vain kannustaa jatkamaan samaa rataa kuin ennenkin. Juuri näin kävi taannoin pankeille, riskinotto vain jatkuu eikä peliä ole vielä edes katsottu loppuun saakka. Pankeistahan tässä nytkin on kyse, eihän tässä mitään Kreikkaa olla pelastamassa vaan Kreikkaa rahoittaneita pankkeja.

Ps. Lukekaa Nikos Kazantzakisin romaani Kerro minulle, Zorbas. Loistava kirja joka auttaa ymmärtämään, että miksi Kreikka on köyhä maa jossa asuu rikas kansa.