tiistai 29. maaliskuuta 2011

Hirrveän hyvät burgerit


Pakastimesta löytyi hirven jauhelihaa. Koska olen pikaruokamiehiä, siitä tehdään hampurilaista. Yritän nyt parhaani mukaan valottaa kuinka tällainen hampurilainen syntyy, menetelmää kutsutaan ilmeisesti reseptiksi. Minusta ruoanlaitto on taidetta ja ydinvoimalan pyörittäminen tiedettä, joten antakaa anteeksi suurpiirteisyys, mutta korostan kohtia jolla merkitystä.



Pihvi
Hyvän purilaisen loistavasta erottaa pihvi. En koskaan ole ymmärtänyt pikaruokaketjujen tapaa paistaa pihvi lähes maustamattomana ja yrittää korvata makua jossain muualla. Ei. Pihvi on tärkein. Hyvä pihvi on maukas ja mehukas. Jos pihvi on hyvä, hampurilainen ei kaipaa juustoa, pekonia, suolakurkkua tms. Näin syntyy hyvä hampurilaispihvi:




  • Hirven jauhelihaa 1 osa
  • Sika-nauta jauhelihaa 1 osa
  • voita reippahasti
  • sitruunamehua pluraus
  • tomaattipyreetä purkki tai pari
  • osterikastiketta reippaasti
  • valkosipulia sopivasti
  • suolaa maun mukkaan
  • pippuria maun mukkaan
  • kanamuna 1 tai 2



Sekoita ainekset hyvin keskenään. Voi kannattaa lisätä sulana. Muovaa pihvit käsissäsi ja paista kypsäksi. Osterikastike ja tomaattipyree antavat umamin makua, niitä ei voi korvata, muuten on melko sama mitä sinne lihaan tunkee.



Majoneesi




Tuore, itse tehty majoneesi maistuu todella tuoreelta. Majoneesi koostuu lähes pelkästään rasvasta, joten se on erittäin herkkä mausteille. Tämä tekee siitä haastavan, mutta onnistuessa loistavan kastikkeen.



  • kananmunankeltuaista
  • neutraalia kasvisöljyä
  • suolaa
  • valkopippuria
  • sitruunamehua
  • hunajaa sopivasti
  • suurirakeista Dijon sinappia
  • (basilikaa, rakuunaa tms.)


Valmista majoneesi (ohjeet miten, ehkä joskus) ja mausta se haluamallasi tavalla. Muista, että majoneesi reagoi herkästi mausteisiin. Se mikä ohjeessani eroaa tavallisesta on hunaja, hunajan makeus tekee ihmeitä majoneesin maulle.




Sämpylät



Tuore vehnäleipä on pannassa, mutta ah. niin hyvää. Jokainen osaa tehdä leipiä, joten en sen tarkemmin käy menetelmää läpi, minulla on tapana jättää taikina mahdollisimman löysäksi, lähes vetiseksi. Näin leivistä tulee herkullisen ilmavia. Unikon- ja seesamin siemenet antavat kivan lisän.





Lisukkeet bataatti ja salsaa






Hampurilaisten kanssa pitäisi olla ranskalaisia, mutta tällä kertaa ei niitä tehnyt mieli.



  • Bataattia
  • chevreä
  • Tomaattia
  • basilikaa
  • saksanpähkinää
  • shalottisipulia
  • sitruunamehua
  • dijon-sinappia
  • suolaa
  • pippuria



Viipaloi bataatti kiekoiksi ja aseta ne uunivuoalle, valele oliiviöljyllä. Kypsennä uunissa sopivan kypsäksi.
Poista siemenet tomaateista ja pilko paloiksi. hienonna muutkin ainekset ja sekoita keskenään. Saksanpähkinöitä ei liian muruksi, rapeutta täytyy jäädä.



Hampurilainen



Koosta hampurilainen seuraavasti:
Halkaise sämpylä. pohjalle ohuesti chevreä ja päälle salaatinlehti. Pihvi seuraavaksi, pihvin päälle majoneesia ja kansi päälle. Njam.





maanantai 28. maaliskuuta 2011

Jos emme tukisikaan Euroopan kriisimaita

Euroopassa on meneillään mittava tukioperaatio jossa rikkaammat maat tukevat rahallisesti köyhempiään, näin siis virallisesti. Tosiasiassa nyt ollaan tukemassa niitä pankkeja, jotka ovat sijoittaneet köyhimpien euromaiden riskipitoisiin ja korkeakorkoisiin valtionlainoihin. Osa näitä tukia vastustaa ja ”virallinen” taho, eli jyrkikataiset ja ollirehnit puolustavat raivokkaasti. Totuutta, jos sellaista onkaan on hyvin vaikea koko sopasta löytää. Yritetään.

Väite: Ellei kriisimaita tueta, niin koko Euroopan talous ajautuu kriisiin ja lamaan

Tätä väitettä kuulee jatkuvasti. Miksi näin taas kävisi ei taas luonnehdita missään. Jos nämä maat jätetään oman onnensa nojaan, on selvää etteivät ne selviydy vaateistaan. Ensimmäiset kärsijät ovat luonnollisesti maita luotottaneet pankit jotka melko suurella varmuudella ajautuisivat likviditeettikriisiin joutuessaan alaskirjaamaan riskilainat niiden realisoituessa. 

Pankkikriisi ei koskaan ole kiva asia, mutta mielestäni olisi järkevämpää antaa euromaiden huolehtia maakohtaisesti omista pankeistaan kuin tukea suoraan velallisia kriisin sattuessa. Nythän tilanne on sellainen, että pankit ovat jopa lisänneet luotonantoaan riskimaiden velkakirjoihin. Syy on selvä: Korkean riskiluokituksen vuoksi näiden maiden velkakirjat ovat korkean korkonsa takia erittäin tuottavia ja edelleen riskittömiä sijoituksia koska nyt EKP takaa nämä investoinnit. Ei tästä voi pankkeja syyttää, minäkin sijoittaisin mielelläni 10 % tuottavaan riskittömään sijoitukseen. Pankit nauttivat tässä ilmaisen lounaan. Karkeammin sanottuna meneillään on massiivinen tulonsiirto veronmaksajilta pankeille.

On hölmöläisten hommaa antaa korviaan myötään veloissa olevalle lisää lainaa, jotta tämä selviytyisi veloistaan. Tukemalla vain lykätään ja paisutetaan kriisiä joka realisoituessaan olisi entistä pahempi koska nämä pelastustoimet ainoastaan lisäävät kriisimaiden jo nyt ylisuurta julkista velkaa. Huvittavinta asiassa on se, että kyseisissä maissa ainoastaan julkinen talous on kuralla. Laajan harmaan sektorin voimin kansalla kyllä on ostovoimaa paljon enemmän kuin mitä viralliset mittarit antavat ymmärtää.

Väite: Kriisi uhkaa koko yhteisvaluutta euron olemassaoloa

Markka takaisin, euro on mennyttä. Tätä skenaariota en ole oikein ymmärtänyt. Jos muutama maa elää yli varojensa, niin kuinka siitä tehdään euron kriisi? Kalifornia on osavaltio joka on käytännössä konkurssissa, mutta kukaan ei ole vaatinut Kalifornialle omaa valuuttaa saatikka ennustanut siitä syystä loppua dollarille. Kriisimaille itselleen voisi olla jollain tavalla järkevää ottaa vanha valuutta takaisin, jolloin ne voisivat devalvoida valuuttansa oikealle tasolle. Nyt vaihtoehtona on ainoastaan sisäinen devalvaatio, joka on raskas toteuttaa, mutta mielestäni ainoa järkevä vaihtoehto kriisin ratkaisemiseksi.

En vain näe edellytyksiä sille, että jonkun Suomen tai Hollannin tarvitsisi tukea Kreikkaa taikka Portugalia syystä, että meillä on käytössä sama valuutta. En myöskään näe syytä sille, että Suomen pitäisi luopua eurosta sen vuoksi, että muutama maa on ylivelkaantunut.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Osso Buco Canarese









Osso Buco eli "reikäinen luu", on perinteinen italialainen ruokalaji. Osso Buco Milanese tarjotaan risoton kanssa. En ole vielä päässyt väleihin risoton kanssa, joten minun versioni on Canarese, eli kanarialaisilla ruttuperunoilla ja mojo-kastikkeella tarjottuna. Sopii muuten erittäin hyvin.



Osso Buco valmistetaan naudan sääriluusta. Jokaisessa palassa on luuta, tehden näin lihasta erittäin maukkaan, mutta vaatii piiitkän kypsytyksen.



Osso Buco









  • Naudan säärikiekkoja
  • porkkanaa
  • Lehtiselleriä (lipstikkaa)
  • sipulia
  • valkosipulia
  • tomaattia
  • voita
  • vehnäjauhoa
  • marsalaa (sherryä, valkkaria)
  • woosteria
  • oliiviöljyä
  • sitruunaa
  • voita
  • suolaa ja pippuria


Lihakiekkoja ympäröi kalvo. Leikkaa se pois tai tee siihen viiltoja, muuten liha vetäytyy kypsyessä ikävästi kasaan. Pyörittele lihapalat vehnäjauhoissa ja paista ne pannulla voissa kauniin ruskeiksi. Pilko porkkana, selleri, sipuli, valkosipuli sekä tomaatti veitsellä pieneksi ja lisää kannelliseen kattilaan lihojen kanssa. Sekaan marsalaa, woosteria, sitruunamehua, oliiviöljyä, suolaa ja pippuria.



Huomaa, että sekaan ei laiteta lihalientä. Lihojen kypsyessä luuydin liukenee, luovuttaen makunsa soppaan tehden lihaliemestä tarpeettoman.



Anna kypsyä hiljaisella tulella vähintään 3,5 – 4 tuntia. Liha on kypsää kun luu on ontto ja irtoaa lihasta.



Gremolata





Osso Buco ilman gremolataa on kuin juna ilman veturia. Gremolata on erittäin yksinkertaista koostumukseltaan ja lisäksi erittäin hyvää. Sen raikas maku täydentää "tunkkaista" osso bucoa erittäin hyvin. Tuore gremolata annostellaan lihan päälle tuoreena juuri ennen tarjoilua.



  • Persiljaa
  • sitruunaa
  • valkosipulia
  • oliiviöljyä


Pilko persilja ja valkosipuli niin pieneksi kuin mahdollista. Raasta sekaan sitruunan kuorta. Lisää mössöön tilkkanen oliiviöljyä sekä sitruunamehua. Sekoita hyvin.



Mojo-kastike ja kanarialaiset perunat



Kanarian lahja maailmalle. Mojo-kastike on toodella hyvää ja aivan erimakuista kuin mikään muu tuntemani kastike, sen valmistus on lisäksi helppoa ja valmis kastike säilyy jääkaapissa pitkään. Kanarialaiset perunat ovat merivedessä (Atlantti) keitettyjä perunoita ja ne syödään kuorineen. Puikulaperunat soveltuvat tehtävään mainiosti.





Mojo



  • Tuoretta paprikaa 
  • savustettua paprikajauhetta (suomesta tätä ei saa, chipotle käy hyvin)
  • Chiliä maun mukaan
  • paljon valkosipulia
  • tuoreita korianterin lehtiä
  • valkoviinietikkaa hyvä löräys (hifistit laittavat sherryetikkaa)
  • juustokuminaa, jeeraa, spiskummin, Cuminum cyminum
  • oliiviöljyä loput
    suolaa niin, että munuaiset huutaa


Lisää kaikki ainekset kulhoon ja muhenna sauvasekoittimella hienoksi. Kastikkeen pitää antaa maustua muutama tunti, mieluiten yön yli. Vasta valmistettu kastike ei maistu kovinkaan hyvälle.



Ruttuperunat




Keitä perunat atlantin vahvuisessa suolavedessä (3,5 %). Syödään kuorineen mojo-kastikkeen kanssa.

  

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Nokia ja middle damagement

Nokia on siitä onnellisessa asemassa, että kaikki paitsi nokialaiset itse tietävät täsmälleen kuinka nyt tilanteessa pitäisi toimia. Minä kuulun heihin tietäviin myös.

Jorma Ollilaa haastateltiin taannoin Ylen A-jossain. Selvisi, että ainakaan Ollilalle ei vielä ollut valjennut mikä Nokiassa on vialla. Ollilan viesti oli kutakuinkin seuraava: "Emme havainneet ajoissa tiettyjä heikkoja signaaleja markkinoiden tulevista muutoksista ja menetimme näin etulyöntiaseman kilpailijoihimme nähden". Täyttä soopaa. Kyllä Nokia on aina ollut hyvin mukana kehityksen kaikissa vaiheissa. On musiikkia, pelejä, ovia, karttoja jne. Designin tärkeys tiedostettiin jo aikaisessa vaiheessa. Nokia käyttää tuotekehitykseen noin 5 kertaa enemmän varoja kuin Apple. Henkilöstöä Nokialla taas on saman verran kuin Microsoftilla ja Google yhteensä. Tällä reseptillä silti mitään näistä ei ole saatu kunnolla toimimaan. Ei edes yhtä yksinkertaista sovelluskauppaa saada pelittämään!? Joten missä mennään vikaan? No keskijohdossa.

Nokian silmiinpistävin heikkous on holtittomiin mittoihin kasvanut ja omista eduistaan kiinni pitävä keskijohto. Kun yritys on kannattava ja se kasvaa – kasvaa samalla myös keskijohto. Keskijohto on pääosin epäpätevää, oikeaan työhön soveltumatonta porukkaa joiden tehtävänä on pusata raportteja, powerpointteja ja järjestää video calleja muulle keskijohdolle. Titteli on yleensä jokin –Manager -Director tai Head of -jotain. Sairaalloisen lihava keskijohto on uhka firman kilpailukyvylle, koska jokaista kyllä sanovaa pätevää innovaattoria kohden on yhdeksän epäpätevää manageria jotka voivat torpata kaiken sanomalla ei (ja usein sanovat, koska heidän kompetenssi ei riitä sanomaan kyllä). Kaikki pysähtyy. Irvaillaan, että ripeät kiinalaiset saavat kopioitua Nokian idean ja siirrettyä sen tuotantoon siinä ajassa kun Nokia saa aikaan samasta aiheesta Powerpointin.

Syyt keskijohdon paisumiseen ovat mielenkiintoiset. Olen havainnut seuraavan ilmeisen seikan: Asiantuntijaorganisaatiossa asiantuntijat tekevät asiantuntijan tehtäviä ja epäpätevät siirtyvät heidän esimiehikseen. Jos olet asiantuntijaorganisaatiossa töissä, niin tarkkailepa tilannetta ja teet melko varmasti saman havainnon. Miksi? No siksi, että asiantuntijan tehtävistä selviytyy ainoastaan asiantuntija, mutta kuka tahansa selviytyy jostain Head of Software Collaboration tms. -pestistä. Kaikki ovat osaamisensa vankeja. Otetaan ihan konkreettinen esimerkki: Kuvitellaan sairaala jossa tehdään vaativia ohitusleikkauksia. Ohitusleikkauksia tekevä huippukirurgi voi hyvin toimia sairaalassa jonain viestintäjohtajana, mutta viestintäjohtaja tuskin kirurgina. En nyt yritä tietenkään väittää, ettei viestintäjohtajalta vaadita minkäänlaista osaamista, mutta kriteerit viestintäjohtajan paikalle ovat kuitenkin aikalailla höllemmät kuin kirurgin kohdalla. Täysin epäpätevä viestintäjohtaja voi palloilla käytävillä vaikka kuinka pitkään. Nokialla tämä korostuu entisestään, koska suurin osa keskijohdosta pusaa jonkin täysin turhan asian kanssa, eikä pätemättömyyttään tarvitse välttämättä koskaan lunastaa. Esimerkiksi kaikki ne nokialaiset jotka puuhailivat Nokia Came with Music jutun parissa tekivät täysin turhaa työtä. Jokainen palaveri, PowerPoint, video conference, Project plan, speksi, keksi jne. täysin turhaan. R&D budjettia paloi ja kaikki valui kilpailijoiden taskuihin. Mitään ei saatu aikaan, outoa.

Tämä ei tarkoita sitä, että keskijohdon pitäisi itse tajuta mistä on kyse. Ei tietenkään. Nokian kaltaisessa organisaatiossa keskijohto on marinoitunut matriisi-organisaatiossaan jo liian kauan tajutakseen mistä on kyse. Koko matriisiorganisaation ideana on alun perin muuten saada kaikki johtajat jotenkin sinne kaavioon, koska tavalliseen hierarkkiseen linjakaavioon he eivät mitenkään muuten mahtuisi. Matriisiorganisaatiossa saadaan samaan firmaan enemmän johtajia. Mitään liiketaloudellista hyötyä siitä ei tietenkään ole, paitsi tietenkin keskijohdolle itselleen.

En osaa sanoa, että onko tämä Nokia-Microsoft -juttu hyvä vai ei, mutta sen tiedän että vaihtoehto oli paras mikä nyt oli valittavissa. Yksin ei Nokia tästä selviä. Suurin osa johdosta uusiksi ja konsernin väkiluku trimmataan tuonne 30-40 tuhannen henkilön paikkeille, niin uskon, että alkaa tapahtua.

Ps. Kuulun itsekin keskijohtoon