lauantai 22. lokakuuta 2011

Lehtipihvi


Lehti


Pihvi

Amerikkalaisessa elokuvissa tarjotaan kuolemaantuomitulle aina mahdollisuus tilata viimeiseksi ateriaksi omaa suosikkiateriaa. Jos itse joutuisin tällaisen – ei ehkä niin miellyttävän valinnan eteen, niin tilaisin tietenkin miehekkään annoksen pallokalan maksaa korvasienikastikkeella. Mutta jos minulta suosikkiruokaa kysytään, niin olisi se sitten varmaankin lehtipihvi.

Isäni serkulla oli aikoinaan ravintola Kivenlahdessa josta sai vallan mainiota lehtipihviä. Tämä oli ajalta jolloin tuoppi oli urho ja presidenttinä hääräsi muuan Kekkonen. Ravintoloissa oli vahtimestarit, bordellinpunaiset loosit ja tuhkakupit.

Myöhemmin tätä herkkua on tultu syötyä vain harvakseltaan. ”Oikeissa” ravintoloissa sitä ei oikein kehtaa tilata, vähän kuin tilaisi aterian päälle Irish Coffeen, noloa.  Renkomäen ABC:lta lehtipiffiä kyllä saisi, mutta nyt puhutaankin ruoasta joka pitäisi oikeasti syödä.

Lehtipihvi pitää siis tehdä itse. Sen valmistaminen ei olekaan niin yksinkertaista jos siitä haluaa oikein maukasta. Tällä ohjeella se onnistunee.

Lehtipihvi

Ennen nuijaa

Nuijan jälkeen


Laadukasta punaista lihaa (filee)

Lehtipihvi on nimensä mukaisesti ohut. Pihvi hakataan lihanuijalla ruokakelmun alla lehdenohueksi. Lihan pitää olla laadukasta (mureaa). Itse tein sen naudan sisäfileestä. Paistista tulee sitkeä pihvi. Sitkeä liha on sitkeää, vaikka sen ohueksi nuijisikin, joten tässä ei parane tinkiä. Pihvi paistetaan voissa pannulla ja paistoaika on hyvin lyhyt. Laita pihvi kuumalle pannulle ja käännä heti kun lihanesteet puskevat pintaan, tähän ei mene kuin korkeintaan 30 sekuntia. Mausta suolalla ja pippurilla ja tarjoa heti.



Lehtipihvi maustetaan maustevoilla. Maustevoin voi maustaa miten lystää, mutta seuraava ainakin toimii:

Maustevoi Neukkukuution tapaan

Voita
Piparjuurta
persiljaa
sitruunamehua
suolaa

Raasta runsaasti tuoretta piparjuurta huoneenlämpöiseen voihin. Lisää sekaan persiljaa, löräys sitruunamehua ja suolaa.

Catch-up

Ketsuppi

Ketsuppi se vaan on hyvää, kysykää vaikka lapsiltanne. Omaan makuuni valmis ketsuppi on hieman liian etikkaista ja makeaa, mutta sitä on todella helppo valmistaa itsekin.

Tomaattipyreetä
Etikkaa
hunajaa
osterikastiketta
valkopippuria
suolaa
mausteita

Ketsuppi, jos niin haluaa, on helppo pimpata mieleisekseen. Esim. Meksikolaista makua saadaan chilillä ja juustokuminalla.




sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Muru Dining


Sähköinen käyntikortti



Saimme mahdollisuuden päästä Muruun päivälliselle, kiitokset tästä kuuluu ystävillemme joiden ansiosta saimme ”peruutuspaikat”. Normaalisti pöydät ovat varattu viikoiksi eteenpäin. 



On mukava huomata, että pahin koeputki-fine dining buumi alkaa olla jo ohi ja bistrotyyppinen ”rento” ravintolatarjonta valtaa alaa. Muru on juuri tällainen rennon mukava bistro, jossa paskantärkeys loistaa poissaolollaan eikä hävetä yhtään vaikkei viinejä niin hyvin tunnekaan. Ruoka on loistavaa ja annoksista näkee mitä niissä on – hyvä niin.

Bistrohenkisesti ruokalistoja ei ole, vaan tarjoilija kertoo mitä tänään on tarjolla ja antaa omat suosituksensa. Tällä tavalla ravintola voi taata raaka-aineiden tuoreuden.

Peura-Carpaccio


Esimerkkinä mainittakoon, että alkupalaksi tarjottu peura-carpaccio oli lähestulkoon täydellinen makuelämys. Tuoreet raaka-aineet, suolaista, makeaa, hapanta ja pikkuisen karvasta – kuin oppikirjasta. Viininä lasillinen Pinot Noiria Alsacesta, njam.

Viinikaappi ja ruokalista

Hiiren jyrsimä juustopöytä