sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Reilusti Kannaksessa


Edustava julkisivu



Fine diningin isänä voidaan pitää Lyonilaista keittiömestaria Paul Bocusea kun hän keksi luoda pikkuriikkisiä annoksia Concorden ensilennolle vuonna 1969. Fine diningin degeneroituneena derivaattana voidaan pitää mm. molekyylikeittiötä jolloin annokset pienenivät entisestään ja ruoan valmistusmenetelmillä ei ollut enää mitään tekemistä oikean ruoanlaiton kanssa. Paul Bocusen ansiot keittiön puolella ovat kuitenkin kiistattomat ja hän onkin myöhemmin paljastanut tarkoittaneensa koko fine diningin ihan vaan vitsiksi, jossa ”mitään ei ole lautasella mutta kaikki laskussa”. Rakkaudella tehty, pitkään muhinut rustiikkinen Burgundinpata on enemmän Bocusen mieleen kuin molekyylikeittiöiden tuotokset, joiden valmistusmenetelmät muistuttavat lähinnä sitä mitä lääketehtaiden laboratorioissa tapahtuu.


Lohikeitto ja ruisleipää







Helsingistä löytyy onneksi nk. klassikkoravintoloita, joissa ei edellä mainituista muoti-ilmiöistä ole koskaan kuultukaan. Tällaisia ovat mm. Sea Horse, Elite, Salve , Kolme Kruunua jne. Nyt arvosteltavana oleva Kannas kuuluu ehdottomasti tähän klassikkoryhmään vaikka toimikin pitkään keskikaljajuottolana tässä välillä. Annokset ovat perinteisiä, maukkaita, reilun kokoisia ja kohtuullisesti hinnoiteltuja, joskaan eivät kuitenkaan halpoja. Laatu maksaa. Erityismaininnan saa erinomaisesti valmistettu naudan maksa, koska maksan voi pilata niin monella tapaa, Kannaksessa eivät pilanneet.  Ruokalista noudattaa perinteitä hyvällä tavalla annoksilla jotka kuka tahansa osaa lausua ja nimet kertovat selkeästi millaisesta ruoasta on kyse. Silakkapihvit, lihapullat, lohikeitto, pyttipannu jne. Reilu meininki!



Etanapannu

Maksoi vaivan

Jäätelö