sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Ruokakuvauksen resepti


Valmistusaineet hyvään ruokakuvaan ja ruokaan. Halogeeni, vastavalo.

Heti alussa pitää huomauttaa, että kun alan puhumaan valokuvauksesta, etenkin ruokakuvaksesta niin taiteellinen silmäni on puuta. No, ehkei ihan umpipuuta mutta varoitetaan lukijaa silti näiltä osin. Valokuvausta tosin olen harrastanut yli 20 vuotta, joten aina kun puhutaan siitä mitä on konepellin alla, olen omimmillani. caveat emptor.

Poiketen kaikesta muusta kuvauksesta, aivan kuten kaikki muutkin kuvausaiheet, ruokakuvaus on oma lajinsa. Erityisen haastavaa on se, että ruokakuvaus on tänään erittäin korkeatasoista. Katselin juuri vanhoja ruokakuvia 90-luvulta ja päällimmäinen tunne oli huvittuneisuus – eivät ne huonoja olleet, mutta tänään asiat tehdään kaikilta osin niiin paljon paremmin. Vaivattomaksi ruokakuvauksen tekee taas se, että kamerakalustolta se ei paljoa vaadi. iPhone ei ehkä ihan kaikkeen riitä, mutta järjestelmäkamera mallia hinnat alkaen on täysin riittävä kapistus maittaviin ruokakuviin.

Jos oletetaan, että olet saanut aikaan syötävän hyvännäköisen annoksen ja kaulallasi roikkuu järjestelmäkamera, niin kolme tärkeintä asiaa kuvatessa ovat ensimmäiseksi valo, sen jälkeen tule valo ja vasta viimeisenä valo. Me olemme kaikki ruokailun asiantuntijoita, lähes kaikki meistä syövät joka päivä, toiset jopa useamman kerran päivässä. Tiedämme, miltä ruoan tulee maistua, haistua ja näyttää. Nyt se vaan pitäisi ikuistaa kutsuvana kameralle.

Monesti valokuvauksessa haetaan ”dramaattista” valaistusta, kuvata tulisi siksi auringon nousun ja laskun aikaan jolloin valo on dramaattisimmillaan. Tämä ei sitten pädekään ruokakuvauksessa (poikkeuksia toki tähänkin on). Ruoka-annos näet haluaa pehmeää ja mahdollisimman laadukasta valoa osakseen. Millaista se pehmeä ja laadukas valo sitten on?

Pehmeä valo on valoa ilman varjoja. Tieteellisesti se on helposti määritelty: Mitä suurempi valaiseva objekti on verrattuna kohteeseen, sen pehmeämpi valo. Tämä on helppo havainnollistaa. Aurinkoisena päivänä valaiseva kohde on pieni pallukka taivaalla, jolloin valo on ”kovaa” ja varjot selkeitä. Pilvisenä päivänä auringonvalo tasoittuu pilvissä ja koko taivaankasi on valaiseva objekti, jolloin valo on pehmeää ilman varjoja, samasta syystä valokuvauksessa salama heijastetaan usein katon kautta.

Valon laatu on taas hieman monimutkaisempi tarina. Kameroilla ei ole aivoja (ainakaan vielä), joten kamera näkee valon eri tavalla kuin ihminen. Ihminen näkee mustikan sinisenä valossa kuin valossa. Kamera taas näkee mustikan sen värisenä mitä se oikeasti on. Mustikalla kun ei ole oikeaa väriä, mustikka heijastaa tiettyjä valon aallonpituuksia sen mukaan mitä sille syötetään. Katuvalaistuksessa mustikka ei todellakaan ole sininen, koska natriumlamput eivät sinistä säteile. Ihminen näkee sen silti sinisennä, koska aivot tietävät, että se on sininen. Kamera ei tätä tiedä.

Koska kamerat eivät ymmärrä väreistä mitään, niin niille pitää syöttää laadukasta valoa. Laadukas valo kattaa koko ihmissilmän aallonpituuden infrapunasta ultraviolettisäteilyyn. Auringon tuottama valo on kaikkein täydellisintä valoa, Koko näkyvä spektri toistuu täydellisenä ja hieman ylikin (itsensä auringossa polttaneet tämän tietävät) ja värilämpötila auringonpaisteessa on juurikin se päivänvalo n. 5500K. Edellä mainituista syistä moni ruokakuvaaja haluaa kuvata annokset nimenomaan päivänvalossa. Jos annos on ikkunan vierellä kuvattavana, niin ikkuna silloin koko laajuudeltaan toimii valonlähteenä. Sen kummempaa studiosettiä ei ruokakuvaus vaadi. Ongelmia saattaa toki syntyä, jos haluaa kuvata syyskuun ja maaliskuun välisenä aikana jolloin päivänvalo on pelkkä utuinen haave. Jonkinlainen studio pitäisi silloin saada aikaan.
Salamien avulla saisi helposti tehtyä himmelin, jolla ruokakuvaus onnistuu. Minä en valitettavasti omista yhtäkään salamaa, joten salamakuvausohjeet saatte lukea jostain muualta. Minun studioni on edullinen ja kaikki tarvittava löytyy Biltemasta.

Studiovalo


Valonlähteenä toimii noin 15 € maksava 500w halogeenirakennuslamppu. Tällainen lamppu antaa valoa riittävästi ja mikä parasta niin valon laatu on täydellistä. Halogeenilamppu on ns. mustan kappaleen säteilijä. Tämä tarkoittaa sitä, että se tuottaa valoa hehkuvaksi kuumentamalla. Jos hehkuvaksi kuumennetun kappaleen säteilemä valo hajotetaan spektriksi, saadaan jatkuva spektri, joka sisältää kaikkia aallonpituuksia. Nykyään yleisten loisteputki- tai led valojen tekniikka on erilainen, energiatehokkuudeltaan ne ovat toki paljon parempia, mutta valon spektri on hyvin rikkonainen. Korostan myös, että valaisimen tuottamalla värilämpötilalla ei ole mitään tekemistä valon laadun kanssa. Värilämpötila ei kerro mitään valonlähteen kyvystä toistaa värejä.  Halogeeni tuottama valo on ”keltaista”, mutta valkotasapainoa korjaamalla voidaan helposti saada se päivänvalon väriseksi.

Jos valaisimena käytetään loisteputki- tai led lamppuja, niin riskinä on, että ne toistavat värien sävyt väärin. Ruokakuvauksessa tällä on tärkeä merkitys, koska jos ruoka on väärän väristä, se olekaan enää yhtään houkuttelevan näköinen. Kyse saattaa olla aivan huomaamattomasta värisävystä, mutta silti ratkaisevasta.

Tässä esimerkki jossa olen kuvannut neodynium-lasia loisteputken (rikkonainen valo) ja halogeenilampun (jatkuva spektri) alla. Lasi on aivan erivärinen riippuen valaistuksesta.

Halogeeni vasemmalla ja loisteputki oikealla. Värisävyjen eron näkee pimeässäkin.

Tässä taas esimerkki sushi-annoksesta joka on ensimmäisessä kuvassa kuvattu pokkarikameralla ja suoralla salamalla kun taas toinen järjestelmäkameralla ja pehmeällä valolla (vai menikö se juuri toistenpäin?). Lukijalle jää päätettäväksi, että kumpi on onnistuneempi.  

Kamera: Sony NEX-5N
Linssi: Pentax SMC Takumar 50mm F:1.4 vm. 1972
1/200s/F 1.4 iso 100

Pokkari ja suora salama


Järjestelmäkameran etuna on lisäksi se, että valitsemalla polttoväliltään sopiva valovoimainen objektiivivi, niin syvätervävys saadaan minimoitua jolloin katsojan fokus saadaan kiinnitettyä oikeaan juuri oikeaan kohtaan.

Tämä oli nopea kirjoitus jolla raapaistiin pintaa. Kirjoitan jatkossa yksityiskohtaisemmin eri osa-alueista. 

Kahvipapuja. Pehmeä luonnonvalo

Nokkoskeitto. Suora auringonvalo