lauantai 27. joulukuuta 2014

Pasta Puttanesca



Vaikkei jouluruokaa liiammin nyt syötykään, niin viimeistään tässä vaiheessa se lantun ja nauriin raastaminen saa riittää. Mielikuvitus kehiin ja kaivamaan kaapin pohjalta aineksia joista voisi aterian perheelleen valmistaa. Pasta (spaghetti) Puttanesca on mitä mainioin välipäiväsärvin. Puttanesca on Roomalainen pasta, yksinkertainen mutta erittäin herkullinen jonka ainekset pitäisi löytyä jokaisen roomalaismamman kyökistä. 




Hyvän pastan tärkein elementti on itse pasta, myllynparhaat sun muu jättäisin kauppaan ja suosittelen käymään tutustumassa Ceestashopin valikoimiin. Koska suutarilla ei ole kenkiä, niin pasta on kuitenkin tällä kertaa hankittu Lidlin Delyyyx-valikoimasta. Ei pärjää Ceestashopin Campofilonelle, mutta välttää. Onneksi sardellifileet ovat aitoa tavaraa. Toinen virhe rakettispaketin lisäksi mikä pastan valmistamisessa tehdään usein, on pastan hukuttaminen kastikkeeseen. Pasta tulee keittää runsaasti suolatussa vedessä ja se maustetaan kastikkeella niin, että pasta pysyy pääosassa.

Pasta Puttanesca

  • Laadukasta pastaa, autenttisimmin spaghettia
  • Sardellifileitä
  • Oikeita oliiveja
  • Kapriksia
  • Valkosipulia
  • Tomaattia
  • Oliiviöljyä
  • Voita
  • Pecorinoa
  • Persiljaa
  • Pippuria



Paista sardelleja, valkosipulia ja kapriksia voin ja oliiviöljyn seoksessa hiljaisella tulella hetken. Lisää pilkotut tomaatit ja keitä noin 20 min. Keitä pasta ja lisää kastike sekaan. Mausta pecorinolla, persiljalla ja pippurilla.


tiistai 16. joulukuuta 2014

Goulash Vienna style



Gulassia saa Keski-Euroopassa monin eri tavoin. Keitosta olen kirjoittanutkin, ilman keitto- etuliitettä kyseessä on lihapata. Unkarilainen on se paprikainen, kenties alkuperäinen perinteinen. Tšekeissä saa sotamies Švejkin version, joka pitää sotamiehen polulla, mutta ei juuri muuta. Lihaa ruskeassa kastikkeessa, mausteina voidaan mainita mm. suola.  Wienissä kaikki on tyylikkäämpää, niin myös gulassi. Wieniläinen versio ei juurikaan eroa aineosiltaan tai komponenteiltaan kuten keitto-ohjelmissa sanotaan (ai että inhoan sitä sanaa, kenestäkään komponentti ei voi kuulostaa mitenkään mihinkään ruoanlaittoon liittyvältä? En käytä tätä sanaa enää koskaan) Unkarilaisesta serkustaan, mutta maultaan se on hyvinkin erilainen. On mielenkiintoista, kuinka samoista kom..aineksista saadaan niinkin erilaista särvintä.

Wieniläinen versio on todella tymäkkää ja maukasta, joku sanoisi että jopa tulista. Wieniläisen gulassin sydän on sipuli, sipulin käsittely.



Wiener Saftgulasch

  • Lihaa (nautaa, possua, lammasta samaa mitä karjalanpaistissa)
  • laardia (savukylki käy hyvin, laardia kun ei einesvalinnasta tahdo saada)
  • perunaa
  • porkkanaa
  • selleriä
  • sipulia
  • sitruunaa ja sen kuorta
  • valkosipulia
  • viinietikkaa 
  • Hunajaa tai jotain muuta makeaa
  • tomaattia
  • paaaljon paprikajauhetta (tulista ja mietoa sopivassa suhteessa)
  • laakerinlehteä
  • suolaa
  • pippuria



Pilko sipuli pienen pieneksi. Paista sipulia pitkään laardissa miedolla lämmöllä kunnes se on lähes mustaa. Palaa se EI saa, mutta lempeästi tummaksi, tämä vie aikaa ainakin puoli tuntia. Paista lihat ruskeaksi ja lisää sipulien kanssa kattilaan.  Raasta porkkana ja pari perunaa ja lisää kattilaan, raastettu peruna suurustaa soosin kivasti. Lisää loput ainekset pilkottuna kattilaan (älä tingi paprikasta). Nestettä ei tarvitse välttämättä erikseen lisätä, tomaattia sen verran, että konsistenssi on kasassa. Anna hautua noin 4 tuntia. Tarjoile perunamuusin ja suolakurkkujen kanssa, nimenomaan maitohappokäymisellä valmistettujen suolakurkkujen kanssa, älä pilaa koko hienoutta millään maustekurkuilla. Päälle voi lopuksi lorauttaa hieman smetanaa. Tätä vaikka joulupöytään.


lauantai 8. marraskuuta 2014

Karitsanpotka 2.0



Stockmannilla oli karitsanpotkat kanta-asiakastarjouksessa. Koska karitsanpotku on hyvää, piti sitä sitten saada. Käynti Stockmannilla oli toki viimeinen erhe. Stockmann on ahdas, kallis ja kuuma, eikä niiden valikoimakaan ole enää mitenkään erikoinen. Onkohan se sitä koskaan ollutkaan? Ei ihme, että Stockmannin bisnes ei oikein lennä. Olen itse ollut Stockalla töissä valokuvauslaboranttina yli 20v takaperin. Nuorena lukiolaisena en ymmärtänyt valokuvien kehityksestä yhtään mitään, mutta ei siitä ymmärtäneet mitään muutkaan työtoverini, joten otin homman ”haltuun”. Tunnen ehkä siksi jonkinlaista lukkarinrakkautta putiikkia kohtaan edelleen.  

Se mikä ei ole Stockalla mihinkään suuntaan muuttunut, niin eläkeläisten osuus asiakaskunnasta. Se oli suuri silloin, suurempi tänään. Eläkeläisten osuus tulee tästä maassamme edelleen kasvamaan, joten eiköhän Stockmannkin tule mukavasti jatkossa pärjäämään. Tässä vinkki Stockmannin johdolle: Kun minä ruuhkavuosissani menen Stockmannille asioimaan isänpäivää edeltävänä perjantaina kello 15:30, niin paikka on täynnä elkkuja kyselemässä kummia ja tukkimassa härveleineen ahtaita käytäviä!  Lupaan tässä ja nyt, että jos pääsen itse nauttimaan seesteisistä eläkepäivistä niin käyn Stockmannilla ihan muina aikoina kuin perjantaina kello 15:30. Miten olisi eläkeläisille vaikka 5 % käteisalennus jos ostokset hoidetaan hiljaiseen aikaan? No, potkat tuli ostettua, mutta kananmunia en sieltä saanut, kun en niitä löytänyt ja kaikki asiakaspalvelijat olivat varattuja. Stockmanns sak är vår. Munat ostin Lidlistä.

Asiaan. Karitsanpotkaa olen tehnyt tässä blogissa ennenkin, nyt hifimmin kuin koskaan. Raaka-aine on mahtava. Potka vaatii pitkän ja hellän kypsytyksen. Mausteita kannattaa toki käyttää, mutta ei mitään liian hallitsevia.




Karitsanpotkat tähän tapaan

  • Karitsanpotkia
  • Voita
  • Oliiviöljyä
  • Lihalientä
  • Valkoviiniä
  • Balsamicoa
  • Vaahterasiirappia
  • Porkkanaa
  • Sipulia
  • Lipstikkaa tai varsiselleriä
  • Fenkolia
  • Valkosipulia
  • Timjamia
  • Suolaa
  • Pippuria


Paista potkia hetken voissa ja laita uunivuokaan. Paista reseptissä keikkuvat vihannekset kevyesti samassa rasvassa missä potkat ja lisää sekaan vuokaan. Lorauta sekaan valkkaria, balsamicoa ja lihalientä. Kypsytä uunissa kannen alla noin 6 tuntia 120 asteessa. 6 tunnin päästä potka ovat jo kypsiä. Ota potkat varovasti pois nesteestä ja laita jonnekin jossa pysyvät lämpiminä. Siivilöi jäljelle jäänyt neste ja keitä kasaan sopivasti. Lisää sekaan löräys vaahterasiirappia (ei liikaa). Kastike on valmis, kun se on paksuudeltaan kuin vaahterasiirappi. Takaan, että kastike on tömäkkää ja hyvää.

Tarjoile uunijuuresten tai vaikka perunamuusin kanssa.





Minä valitsin uunijuurekset ja maa-artisokkalastut. Kiitos työkaverilleni, joka toi niitä artisokkia ja paljon, niin jotain pitää keksiä. Artisokasta on nyt tehty ainakin keittoa ja pyreettä, mutta friteeratut maa-artisokkalastut ovat ehkä parasta mitä niistä voi tehdä. Friteerasin ne ankanrasvassa ja maustoin suolalla ja rosmariinipölyllä. Lopussa jäi luu käteen.

Käsi ja luu

perjantai 3. lokakuuta 2014

Los Pollos Hermanos



Breaking Bad on paras koskaan tehty TV-sarja. Kyseisen sarjan kolmannella kaudella huumekingpin Gustavo Fring pyöritti pikaruokaravintolaa Los Pollos Hermanos huumerahan pesuun ja logistiikan pyörittämiseen. Kana näytti niin herkulliselta, että mietin mihin sitä huumekauppaa enää tarvitaan.
Kyseessä on KFC tyylinen friteerattu kana, eli taattua pikaruokakamaa. Friteerattu kana voi olla kaikkea ällöttävän rasvaisesta sotkusta huippuherkulliseen elämykseen. Yritin elämystä. Vuodenajan teeman mukaan tein lisukkeeksi friteerattua maa-artisokkaa (kiitos työkaverilleni, joka toi sitä mökiltään ison kassillisen). Friteerattu maa-artisokka osoittautui ihan järjettömän herkulliseksi kun sen dippaa sitruunadippiin. Rapea päältä pehmeä sisältä. Kana on tietenkin hotellisiivoja Sukulan Naapurin Maalaiskanaa, tipun koipia.

Kana

  • Naapurin Maalaiskanan maustamattomia koipia
  • Corn Flakseseja
  • Vehnäjauhoja
  • Munaa
  • Kivennäisvettä
  • Suolaa
  • Pippuria
  • Savustettua paprikajauhetta


Vaahdota munat, jauha maissilastut ja sekoita sekaan vehnäjauhot. Suolaa kanankoivet ja mausta pippurilla ja paprikalla. Anna kanojen maustua hetki tai kaksi. Leivitä kanat Flakesien ja vehnäjauhon sekoituksella. Friteeraa 150 asteisessa öljyssä sellaiset 20 minuuttia.




Artisokka

Friteeraa artisokkia kuumassa 190 asteisessa öljyssä noin 7-10 minuuttia, kunnes ovat ruskeita.

Kanadippi

  • Turkkilaista jugurttia
  • Tomaattipyreettä
  • Valkosipulia
  • Pippuria
  • Savustettua paprikajauhetta
  • Suolaa
  • Tippa hunajaa
  • Jotain jyrmyä chiliä


Sekoita ainekset keskenään ja anna maustua hetki

Artisokkadippi

  • Turkkilaista jugurttia
  • Sitruunan kuorta
  • Saman sitruunan mehua
  • Pippuria
  • Suolaa


Samat asiat kuin edellisen dipin kanssa.


” You know. You all know exactly who I am. Say my name. Heisenberg!”





lauantai 23. elokuuta 2014

Kebab 2.0




Kepappi on taas nostanut päätään. Kyse on siis Turkkilaisesta liharuoasta - toteutus vapaa. Turkkilainen kebab tehdään yleensä lampaasta. Possua ei Turkissa yleisesti syödä, tämä taas johtuu siitä, että he lukevat aivan liian vähän kirjoja, ja se jota luetaan, antaa virheellistä tietoa possusta ja sen syömisestä. Kreikkalaisessa kebabissa (gyros) possua käytetään taasen yleisesti.

Kebab evoluution päätepiste on Berliini, sieltä saa parasta kebabia, kunhan valitsee paikkansa oikein (Hasir).  Berliinistä eteenpäin on tapahtunut ainoastaan degeneraatiota. Tästä syystä on sangen mieluisaa havaita, että kyseinen ruoka saa jälleen osakseen ansaitsemaansa huomiota. Viimeksi kebabia tehtiin antaumuksella maineikkaan ruokablogin Siirappijahunajaa blogin toimesta. DönerHarju Helsingin Kalliossa suoriutuu myös tehtävästään hyvin leipää lukuun ottamatta (kebabia nyt vaan EI läjätä muhkusämpylän väliin). Näin myös toisen vastaavan ohjeen, mutten tähän hätään muista missä. Syy miksi jälleen kävin kebabin kimppuun on se, että kebab-liha on käsitetty hieman väärin. Suomesta turuilla ja toreilla saatava  kebab on kebab-eläimestä vuolettuja viipaleita. Ajatus siitä, että autenttinen kebab olisi maustettuja jauhelihasiivuja joita vuollaan hattaravartaasta nyt vain on virheellinen.

Minun kebabissani on rasvaista possunlihaa, mielellään myös lammasta. Liha syödään puu-uunissa (hiiligrilli toimii myös) paistetun leivän kanssa ja maustetaan tomaattikastikkeella ja jugurtilla. Se, kuinka hyvin nämä osaset valmistetaan määrää kebabin laadun.






Kebab 2.0

Liha

  • Lihaa (rasvaista possua ja lammasta 50/60 %)
  • Juustokumina
  • Oregano
  • Lihaliemi
  • Suola
  • Pippuri
  • Paprikajauhe

Leikkaa liha ohuiksi siivuiksi, mausta ja lado ne tiiviisti varrastikkuun. Grillaa lihaa low&slow-tyylillä noin 3-4 tuntia. Leikkaa sen jälkeen kypsä liha ohuen ohuiksi paloiksi.






Tomaattikastike

Tomaattikastike on kebab-lihan sielu ja sydän, se tulee tehdä huolella.Nopeasti  lämmitetty paseerattu tomaatti ei ole sitä, mitä tässä nyt tavoitellaan.

  • Tomaatteja
  • Sipulia
  • Voita
  • Oliiviöljyä
  • Sitruunamehua
  • Valkosipulia
  • Juustokuminaa
  • Oreganoa
  • Pippuria
  • Suolaa
  • Chiliä maun mukaan


Poista tomaateista siemenet ja leikkaa ne pienen pieniksi paloiksi. Laita kattilaan kiehumaan pienellä tulella. Leikkaa sipuli pieneksi ja paista voissa rapean ruskeaksi. Lisää sipulit tomaatin sekaan muiden mausteiden kanssa ja keitä kastiketta kokoon noin parin tunnin ajan. Vaivannäkö tässä jos jossain kannattaa.
Jugurttikastike on kreikkalaista Tsatsikia. Suosittelen käyttämään venäläistä jugurttia, koska siinä on eniten rasvaa. Enemmän rasvaa = parempi maku. Yksinkertaista.

Itse tein vielä sekaan Hummusta, joka sopii sekaan hyvin. Afiyet olsun!

torstai 31. heinäkuuta 2014

Poltetun maan chili-kastike




Puutarhajuhlat olisi tulossa ja pitäisi kehittää joku chilikastike joka sopii hyvin kaikkeen. Kehittelin sitten tämmöistä. Olen monta kertaa tehnyt sooseja kypsentämättömistä aineista, nyt päätin paistaa ja keittää kastikkeen kokoon, ikään kuin tehtäisiin harissa-tahnaa. Runkona toimii tuore chili, joten chilin valinta määrittelee kuinka vahvaa soosista tulee. Chilit ja sipuli tulee paistaa ensin pannulla oliiviöljyssä huolella. ”poltetun maan chilikastike” saa nimensä juuri siitä. Etenkin sipuli tulee pilkkoa pieneksi ja paistaa pannulla miedolla lämmöllä ruskeaksi, joka antaa oman makunsa. Jos kastikkeesta haluaa mietoa, niin käytä tavallisia paprikoita ja lisää chiliä maun mukaan.

Kuvasin alkuun kaikki ainekset, mutta reseptini muuttui (kuten yleensä) tehdessä, joten siitä puuttuu ruokosokeri ja valkoviinietikka. Suolaa laitoin säilyvyyttä parantaakseen melko reilusti, vahvaa soosia kun ei niin paljon ruoan sekaan kauhota. Kastike saa mielellään maustua ainakin päivän jääkaapissa ennen tarjoilua.

Pilko chilit ja paista ne kuumassa oliiviöljyssä. Pilko sipuli pieneksi ja paista erillään miedolla tulella ruskeaksi. Lisää lopussa valkosipuli sekaan. Laita kaikki ainekset kattilaan ja anna hautua noin tunnin. Hienonna sauvasekoittimella lopuksi.




  • Tuoretta chiliä (lajike maun mukaan)
  • Tomaattipyreetä
  • Sipulia
  • Valkosipulia
  • Sitruunamehua
  • Oliiviöljyä
  • Valkoviinietikkaa
  • Juustokuminaa
  • Oreganoa
  • Ruokosokeria
  • Woosteria
  • Suolaa ja pippuria

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Pizzaa tai Pitsaa



Pizza. Pizzaa on niitä viimeisiä pika/roska ruokia mitä en ole vielä blogissani käsitellyt, tähän on tietenkin olemassa hyvä syy. Normisuomalaisesta keittiöstä kun ei löydy välineitä pizzan tekoon, tästä kohta lisää.

Pizzan historia on hämärän peitossa. Leivänpala jonka päälle laitetaan erilaisia täytteitä ei ole mitään mikä pitäisi ”keksiä”. Yleisenä totuutena kuitenkin pidetään, että pizza jossain muodossaan on kotoisin etelä-italiasta, tämä ei varmaan ole kovin kaukana totuudesta, mutta nykyaikaisen pizzan historia on silti huomattavan lyhyt. Vielä 1800-luvun lopussa pizza oli makea, jälkiruokamainen leivos. Pizzan leviämistä maailmalle hidasti Italialaisten kotiseuturakkaus. Edes tänä päivänä jostain Toscanasta ei saa kunnollista pizza sitten millään, valmispohjaa Dr. Ötkerin tapaan ja silleen pizzanälkäisille turisteille. Suomen ensimmäinen pizzeria avattiin Haminassa vuonna 1961. Tuolloin Toscanassa ei pizzasta ollut vielä hajuakaan, Italialaiset suosivat paikallisia ruokia ja hyvä niin. Toscanassa syödään Toscanalaisia ruokia ja pizzaa saa Napolista (Roomasta toki myös).  Muutaman viime vuosikymmenen aikana pizza on levinnyt ympäri maailman ja valmistetaan paikallisten makutottumuksien mukaan.  Skotlannissa pizza on uppo-öljyssä keitettyä pakastepizzaa, Suomessa pizzaan laitetaan ananasta (yjäk). Jenkit kehittivät paksupohjaisen pannupizzan jne. Tällaisten kansallisten seikkailujen jälkeen Napolilainen Margherita joka symbolisoi Italian lipun värejä: Valkoinen(mozzarella), vihreä(basilika), punainen(tomaatti) ohuen pohjan päällä taitaa silti olla ”the way to go”.



Hyvä pizza on ohutpohjainen. Jauhot ovat hyvän sitkon mahdollistavia vehnäjauhoja. Suomesta sellaisia jauhoa saa tietenkin Lidlistä, mistäs muualta. Suomalainen tukiaisvehnä ei valitettavasti sovi pizzapohjan tekoon. Pizza paistetaan puu-uunissa. Ellei puu-uunia ole käytettävissä, niin hiiligrilli pizzakiven kanssa toimii ihan hyvin. Muussa tapauksessa on herttaisen yhdentekevää vaikka pizza paistetaan Agan kaasulla, Strömbergin talousuunissa tai Smegin ylihinnoitetussa ”pizzauunissa”. Kaasulla ja sähköllä saadaan aikaan piirakkaa, ei pizzaa. Saattaa kuulostaa hifistelyltä (ja hifistelyä tämä onkin), mutta ei palavaa puuta = ei pizzaa. Suomalainen pizzaketju Classic pizza tekee muuten kaiken oikein, mutta ne sähköuunit…

Pizza hiiligrillissä




Edellä annettiin reunaehdot, nyt seuraa omat mieltymykseni. Pizza ei välttämättä vaadi tomaattikastikepohjaa toimiakseen, mutta minun mielestä nimenomaan tomaattikastike on pizzan sielu ja sydän. Kunhan tomaattikastike on kunnossa, niin pizzan voi täyttää vaikka millä, ei nyt sentään ananaksella, mutta silti. Uunin/grillin tulee olla niin kuuma, että pizza paistuu reilussa minuutissa. Mustat, palaneet reunat ovat toivottuja.

Pizzapohja

  • Lidlin vehnäjauhoja
  • Hiivaa
  • Vettä
  • Oliiviöljyä
  • Suolaa
  • Siirappia/hunajaa


Tee pizzataikinasta hieman kiinteämpää kuin leipätaikinasta. Taikina saa mielellään olla valmista ja odottaa jääkaapissa jo muutaman päivän ennen paistamista, jolloin maitohappokäyminen tekee taikinasta hieman hapanta.

Tomaattikastike

  • Paseerattua Tomaattia
  • Tomaattipyrettä
  • Woosteria
  • Oliiviöljyä
  • Pippuria
  • Suolaa
  • Sitruunamehua
  • Anjovista (niitä välimeren suolattuja)



Sekoita tomaatit semipaksuksi tahnaksi. Lisää mausteet ja hienonna anjovikset sekaan. Levitä tomaattisose pizzan pohjaksi ennen muita täytteitä.



torstai 26. kesäkuuta 2014

Nokkoskeitto




Nokkonen on viheliäinen rikkaruoho, lisäksi se polttaa kivuliaasti. Onneksi sitä osataan nykyään yleisesti käyttää myös ruoka-aineena. Ruokana nokkonen onkin aivan verraton. Sitä voidaan käyttää pinaatin tapaan, nokkosen ollessa kuitenkin pinaattia terveellisempi sekä maukkaampi. Mutupedian mukaan nokkosessa on 5 kertaa enemmän c-vitamiinia appelsiinin verrattuna, rautapitoisuudeltaan seitsenkertainen pinaattiin 
ja kalsiumpitoisuudeltaan kolminkertainen maitoon verrattuna.

Nokkonen esiintyy yleisesti lähes koko maassa ja kaikki sen tunnistavat. Nokkosen saattaa sekoittaa valkopeippiin joka on ulkonäöltään nokkosen näköinen ja lisäksi kasvaa samanlaisessa typpipitoisessa maassa. Muutama valkopeippi ei nokkosten seassa haittaa.
Nokkonen rikkaruohona kerää maasta kaiken ravinnon. Tästä syystä sitä ei kannata kerätä mökiltä aivan paskahuusin takaa vaikka se siellä runsaana kasvaakin. Ihminen, aivan kuten nokkonenkin on sitä mitä hän syö.

Yleisesti kuulee, että nokkonen on parhaimmillaan keväällä. Näin varmaan onkin, mutta myöhemmin kesällä se on runsaslukuisempi ja täysin kelvollista. Aikuisesta nokkosesta pitää kerätä ainoastaan lehdet ja mieluiten latvalehdet. Varret ovat hyvin puisia ja niissä on pahimmat poltinkarvat jotka polttavat hansikkaidenkin läpi.

Soseutettu nokkoskeitto

  • Nokkosen lehtiä
  • Sipulia
  • Kasvislientä
  • Voita
  • Kermaa
  • Valkoviiniä
  • Koskenlaskija juustoa
  • Valkopippuria (maltilla)
  • Mustapippuria (vähemmän maltilla)
  • Muskottipähkinää (hitunen)
  • Peruna- tai vehnäjauhoja suurustamiseen



Puhdista nokkosen lehdet rämmäleistä ja ryöppää ne nopeasti. Pilko sipuli ja kuullota sitä hetken kattilan pohjalla. Lisää nokkoset kasvisliemen kera ja suurusta. Mausta pippureilla, muskottipähkinällä ja valkoviinillä. Soseuta keitto ja lisää kerma sekä juusto. Älä kiehuta enää, mutta pidä soppa lämpimänä. Jos olet onnekas ja omista Bamixin vaahdotusterällä niin vaahdota keitto pehmeäksi. Tarjoillaan Lidlin croissantien kanssa. Nokkoskeittoon voidaan myös laittaa sekaan keitetty kanamuna jos siitä haluaa ruokaisamman. 




sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Delyyx! Lohiburgerit




Lidlin hehkutus jatkuu. Nyt lohiburgerit Lidlistä, Delyyx! Hampurilaista on kiitollista tehdä Lidlin aineksista. Erityismaininta Lidlin vehnäjauhoista jotka EIVÄT ole tehty kotimaisesta vehnästä. Maa jossa säännölisesti varoitetaan hallasta juhannuksen tienoilla, ei sovellu vehnän viljelyyn. Saattaa olla puhdasta tai jotain, mutta yhtä hyvää leipää siitä ei saa kuin eteläisimmistä lajikkeista – sitko on jotain ihan muuta. Suomesta saa hyvää mustikkaa, mansikkaa, puikulaperunaa ym. mutta vehnän laatu ei nyt vain ole sitä samaa. Edellisen kerran tein hampparisämpylät kotimaisesta viljasta, tällä kertaa Lidlin vehnäjauhoista, eron kyllä huomaa.
Tämän jakson (lähes)kaikki ainekset ovat Lidlistä lukuun ottamatta kuvissa vilahtelevaa valkoviinilasillista. Valkoviiniä kun ei Suomen Lidlistä vielä toistaiseksi saa, sitä odotellessa. Ostaisin Lidlistä myös sen.

Lohiburgeri jossa lohipihvi, tartar-kastiketta, salaattia ja tietenkin leipää

  • Lohifile
  • Kylmäsavustettu Lohi
  • Kanamunia
  • Voita
  • Dijon Sinappia
  • Tilliä
  • Kermaviiliä
  • Kaprista
  • Woosteria
  • Sitruunamehua
  • Vehnäjauhoja
  • Hiivaa
  • Kevätsipulia


Leikkaa lohi ja kylmäsavulohi pienen pieniksi paloiksi. Sekoita mukaan munaa, sinappia, sitruunamehua, pippuria ja suolaa. Kiinteitä pihvejä ei tästä massasta saa suoraan tehtyä, mutta kun sen paistaa pienellä lämmöllä ruuunsaassa voissa, niin mukavia pihvejä siitä syntyy.

Loistava tartar-kastike syntyy kevätsipulista, kapriksesta, woosterista, tillistä, sitruunamehusta, pippurista, sinapista ja kermaviilistä.




Sämpylöistä olen kirjoittanut ennenkin – jätä taikina hieman löysäksi ja anna kohota hyvin, jolloin niistä tulee pyöreitä ja ilmavia. Mitään vesi-jauho suhdelukuja en tietenkään osaa antaa. Go by feel.






maanantai 2. kesäkuuta 2014

LotusGrill - savuton hiiligrilli ja Rib-Eye steak


Puhaltimen säätönupikka, grillin ulkokuori ei kuumene lainkaan.


Stockalla oli kanta-asiakas tarjouksena Lotus-hiiligrilli. Sehän piti saada. Kyseessä on pienikokoinen helposti siirrettävä hiiligrilli, jota valmistaja mainostaa savuttomaksi. Savuttomaksi sen tekee nerokas rakenne: Ruoan rasva ei tipu hiilien päälle jolloin käryä ei synny. Parvekegrillaajan unelma.  Lämpötilan säätely toimii tarkemmin kuin yhdessäkään toisessa kokeilemassani hiiligrillissä koska grillissä on paristoilla toimiva puhallin. Valmistaja takaa savuttomuuden ainoastaan lehtipuuhiilillä, briketit saattavat hieman savuta, eikä niiden lämpöarvo oikein tahdo riittää, koska hiiliä mahtuu kerrallaan vain noin litran verran. Grilli pysy kuumana täydellä höhällä noin 40 min. Pienemmällä pitempään.
Hyvälaatuisen Australialaisen Rib-Eye steakin kypsennys onnistui täydellisesti tällä grillillä, suosittelen.


Tulta ilman savua


Rib-Eye Steak

  • Hyvälaatuista pitkään riippunutta välikyljystä
  • Hiiligrilli


Maustetahna, eli rub
  • Suolaa
  • Pippuria
  • Tähtianista
  • Chipotle chiliä
  • Paprikajauhetta
  • Laakerinlehteä
  • Juustokuminaa
  • Siirappia
  • Oliiviöljyä

Jauha kaikki mausteet hienoksia morttelissa tai vaikkapa kahvimyllyssä. Lisää sen verran öljyä ja siirappia, että mausteista muodostuu paksuhko tahna.
Glaseerausmauste
  • Sitruunamehua
  • Valkosipulia
  • Timjamia
  • Oliiviöljyä



Paista pihvejä grillissä ilman kantta hetken täydellä höhällä molemmin puolin niin, että saavat kauniin ruskean grillipinnan. Laske lämpötilaa reilusti, mausta rubilla ja anna kypsyä haluttuun kypsyyteen. Lihalämpömittari on must. Poista lihat grillistä, mausta glaseerausmausteella ja anna lihojen vetäytyä folion alla noin 15 min. ennen tarjoilua. Miksi tehdä muuta kun voi grillata?