Täydellisen hampurilaisen metsästys

Hampurilaisen voi tehdä miljoonalla eri tavalla, aitoa ja alkuperäistä ei olekaan. Yhteistä kaikille hampurilaisille on, että kahden leipäviipaleen väliin tungetaan lihaa, kanaa, kalaa, tofua jne. Mutta kun lähdetään tekemään sitä kaikkein parasta, niin välissä tulee olla lihaa.

Olen iteroinut sitä maailman parasta purilaista jo pitkään ja mielestäni alan olla jo aika lähellä. Yritän sitä nyt tässä jotenkin tuoda esille. Tyypilliseen tapaani en kirjoita mitään tarkkoja reseptejä – en itse niitä lue, joten en osaa niitä oikein kirjoittaakaan. Reseptit ovat vähän kuin käyttöohjeet, ei kai niitä kukaan oikeasti lue tai noudata.

Loistava hampurilainen koostuu ensiluokkaisista raaka aineista jotka sopivat hyvin yhteen. Yhteensopivuus on tärkeää, koska kaikki ainekset ahdetaan suuhun samaan aikaan. Tämä on tärkeämpää kuin monessa muussa ruuassa, jossa ainekset syödään erikseen.

Leipä

Hampurilainen aloitetaan leivästä. Leipä pitää olla ilmavampaa ja kevyempää kuin perinteinen kovakuorinen maalaisleipä, mutta ei missään nimessä mitään Mcmössöä. Mausta taikina voilla, suolalla ja siirapilla ja anna kohota hyvin. Leivästä saa ilmavaa jos taikina on tarpeeksi löysää. Lopullisen muotonsa sämpylät saavat kun antaa niiden kohota vielä uunipellillä hyvän tovin ennen uunia.

Liha

Jauheliha

Jotkut koulukunnat eivät mausta lihaa mitenkään, minä olen hieman toista mieltä. Jauheliha kannattaa ehdottomasti valmistaa itse naudan paistista. Mitään lihamyllyä ei tähän tarvita, vaan riittää kun pilkkoo lihan pienen pieneksi. Lisään jauhelihaan aina ylikypsää siankylkeä jossa on paljon rasvaa. Tämä antaa lihalle makua ja helpottaa pihvien koossapysymistä. Maustan lihan lisäksi osterikastikkeella jossa on sitä ihmeellistä umamin makua, njam. Pihvit paistetaan mediumiksi, ei koskaan kypsäksi. Pihvit tulee ehdottomasti valmistaa hiiligrillillä, mikään muu ei kelpaa jos haetaan parhautta.

Muut lisukkeet

Minun versioni maailman parhaasta hampurilaisesta maustetaan itsetehdyllä majoneesilla, kypsäksi paistetulla punajuurella, chevrellä sekä karamellisoidulla sipulilla. Jenkkityyliin juomaksi suklaapirtelö. Karamellisoidusta sipulista sen verran, että se kannattaa paistaa voin ja oliiviöljyn seoksella miedossa lämmössä lähes rapeaksi, maustetaan balsamicolla ja suolalla, sekä ”kuivataan” lopuksi vehnäjauhoilla.