torstai 5. maaliskuuta 2015

No knead bread – helpommin ja nopeammin




No knead bread, eli vaivaamaton leipä oli ihan ensimmäisiä blogivillityksiä jo monen vuoden takaa. Eikä syyttä, kannellisessa uuninkestävässä padassa kypsennetty leipä saa rapean kuoren vähällä vaivalla ja on todella herkullista.



Olen aina kuulunut siihen ihmistyyppiin joka ei usko mitään ellen itse sitä tajua. Tästä voi toki vetää sen johtopäätöksen, etten usko paljon mihinkään. Pitää paikkansa. Ymmärrän ettei taikinaa tarvitse vaivata jos sen jättää hieman tavallista kosteammaksi, ja että siitä tulee rapeakuorinen jos sen paistaa kannellisessa padassa eli höyryssä. Se mitä en sulattanut, oli 12- 18 tunnin nostatusaika taikinalle?! Hiiva on sieni joka käyttää ravinnokseen jauhoissa olevaa hiilihydraattia ja vapauttaa käymistuotteena hiilidioksidia joka nostaa taikinan. Tähän prosessiin riittää pari tuntia ihan hyvin jos hiivaa kohtelee hyvin. En ala nyt tässä reseptiä kokonaan toistamaan, sen löytää googlettamalla miljoonasta paikasta, mutta keskityn niihin asioihin, joissa reseptissä kannattaa poiketa.

Tämä leipä valmistui jauhoista tähän kuntoon noin 3 tunnissa



Käytä tuorehiivaa. Tuorehiiva herää nopeammin. Jos taikinareseptistä puuttuu voisula, siirappi tai pahimmassa tapauksessa suola, niin lisää niitä sinne joka tapauksessa. Leivässä on normaalisti yllättävän paljon suolaa. Pelkän vehnäjauhon sijaan leipään voi lisätä graham-jauhoja, kaurahiutaleita ja kenties porkkanaraastetta paremman maun aikaansaamiseksi. Parin tunnin nostatus riittää jos valmiiksi sekoitetun taikinan laittaa uuniin kohoamaan siten, että uuni on ollut hetken päällä, niin että lämpö on korkeintaan 45 astetta. Lämmin uuni vedoton paikka jossa taikina nousee huristen. Parin tunnin nostatuksen jälkeen se ei enää muuksi muutu.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Coq au Vin eli Kökkövään



Eli siis kukkoa viinissä. Tarkoitus oli tehdä ja blogata Lähi-Idän herkkuja, joissa falafelit ovat pääosassa. Falafelit nyt sitten levisivät rasvakeittimessä kuin vanhat Ooppelit, joten Lähi-Itä saa odottaa. Kotona oli kuitenkin sopivasti pullollinen Itävaltalaista Zweigelt-viiniä, joka oli – jos nyt ei pilalla, niin juomakelvotonta. Ruoanlaittoon se sopi silti. En ole niitä hifistejä jotka käyttävät ruoanlaittoon vain parasta viiniä, sen verran olen perso alkomahoolille. Itävalta tuottaa loistavia viinejä, myös punaviinejä. Alkon valikoima on vain melko rajoittunut siinä suhteessa mikä on sääli.

Kukkoviini on ranskalaista rustiikkia keittiötä parhaimmillaan, hyvää, ravitsevaa ja helppoa valmistaa. Kukkoja on harvassa kanoihin nähden. Kukkoja ei kasvateta ravinnoksi, ne kasvatetaan siittämään kanoja. Valmiiksi palvellut kukko on sitkeä ja vähälihainen joten syötävää siitä ei riitä kovinkaan paljon. Makua se antaa sitäkin enemmän. Autenttinen kökkövään saa ryhtinsä siankyljestä, sienistä ja sipuleista. Kukko on mukana antamassa makua. Suomen KS-oligopolista nyt ei tietenkään saa kukkoja mistään, mutta sentään oivallisia Naapurin Maalaiskanoja. Tärkeää on että käytetään tipu kokonaisena, jolloin saadaan kaikki maut mukaan.





Coq au Vin

  • Kokonainen hyvälaatuinen kukko/kana
  • Savustettua mahdollisimman rasvaista sian kylkeä (pekoni käy myös, ehkä…)
  • Pussillinen salottipuleita
  • Sieniä (mieluiten tatteja, ellei niin suuria portobelloja)
  • Porkkanaa
  • Valkosipulia
  • ½ pulloa punaviiniä
  • Bouquet garni 
  • Löräys woosteria
  • vehnäjauhoja
  • suolaa ja pippuria



Paloittele kukko/kana, älä poista luita. Leivitä lihat vehnäjauhoissa ja ruskista pannulla siankyljen kanssa. Lisää kanneliseen valurautapataan kaikkien muiden ainesten kanssa ja anna kypsyä uunissa noin 5-6 tuntia 170 asteessa. Kanat kypsyvät nopeammin. Bon Appetit.