Voiko ruokaa valmistaa lukemalla reseptejä?




En juurikaan kirjoittele atomikellon tarkkoja reseptejä blogissani koska en osaa, enkä tiedä kuinka monta teelusikallista tai desilitraa sitä sun tätä johonkin sörsseliin tulee laittaa. Saattaa kuulostaa ylimieliseltä väittäessäni, että jos tarvitsee avukseen tarkkoja reseptejä keittämiseen, niin ei tiedä mitä on tekemässä. Kiinnitän huomiota siihen mikä on oleellista, on aivan yhdentekevää onko jossain keitoksessa palmusokeria vai ruokosokeria.



Lastikultti (cargo cult) syntyi tapahtumasta Polynesian syrjäisillä saarilla toisen maailmansodan aikaan. Liittoutuneet sotilaat pystyttivät saarille tukikohtia ja lentokenttiä, jonne heille tuotiin lentorahtina ruokaa, lääkkeitä sekä muita tarvikkeita. Saarten alkuasukkaat saivat osansa tästä kaikesta, joka oli heille jumalalallinen ilmestys, heillä kun ei ollut minkäänlaista ymmärrystä mistä tästä kaikesta oikein oli kyse. Tämä oli heidän ensikosketuksena ”sivistyneeseen” maailmaan.
Sodan loputtua lentoliikenne saarille lakkasi ja alkuasukkaat olivat ihmeissään. He alkoivat rakentaa omia versioitaan lentokentistä, lennonjohtotorneista, puista tehtyjä radiota ym. rekvisiittaa siinä toivossa, että koneet rahteineen jälleen palaisivat. Sanomattakin oli selvää, että tämä lennojohtoleikki korvasi heidän kaikki aiemmat uskontonsa.
Eli he pragmaattisesti jäljittelivät toimintaa, jolla pyrittiin määrättyyn lopputulokseen ilmaan minkäänlaista käsitystä syy-seuraus suhteista.



Tarinan opetus on ilmeinen ja sitä voi soveltaa nykyään lähes mihin tahansa järjettömään toimintaan. Jokaisella työpaikalla puuhastellaan kaikenlaista raporttia, deadlinea, toimintaohjetta ym. aivan turhaan ilman, että kenelläkään olisi oikeasti käsitystä, että miksi. 

Ruoanlaitossa se tarkoittaa sitä, että noudattaa orjallisesti ohjetta ja hätäilee jos jokin ainesosa ei nyt ole sitä mitä reseptissä lukee koska ei ymmärrä mikä on oleellista ja mikä ei.
Minun neuvoni on, että opettele perusteet niin, että tiedät mikä vaikuttaa mihinkin ja mikä on oleellista ja mikä ei. Miksi lihapulliin laitetaan munaa ja korppujauhoja, tai jos paistat jauhelihaa, niin voit ladata pannun niin täyteen kuin se vetää, eikä lopputulos eroa yhtään siitä, että sen paistaa pienissä erissä. Kokemus opettaa minkä yrtin voi korvata toisella, mitkä mausteet kestävät lämmittämistä jne. Minua huvittaa joka kerta kun kouhkataan jostain avokadopastan ihmeellisyydestä tai siitä kun ihmiset tyhjentävät Mutti-tomaattipurkit kauppojen hyllyiltä heti kun joku julkkiskokki niitä sattuu kehumaan. Ihan kuin jostain Muttista tehty tomaattisoosi olisi  oleellisesti parempaa kuin jostain toisesta tehty.
Kun teet ruokaa ja ohjeessa lukee kapriksia etkä pidä niistä, tai ovat loppuneet, niin voit hyvin korvata ne oliiveilla tai vaikkapa suolakurkun paloilla. Jos taas teet paellaa tai bouillabaissea, niin ET voi korvata sahramia millään, vaikka se on pienen pieni osanen siinä sopassa. Esimerkkejä molempiin suuntiin riittää loputtomiin. Monesti on tärkeämpää se missä vaiheessa ja minkä kokoisena mikin ainesosa lisätään kuin sen määrä, merkki tai jopa laatu. Uusi-Seelantilainen karitsakin on lähiruokaa Aucklandissa.





Tutkaile eri ruokaohjeita ja kuvittele mielessäsi miltä se maistuu ja mihin pyrit ennen kuin alat sitä valmistamaan. Kun saat hyvää ruokaa ravintolassa, niin yritä ”reverse engineerata” kuinka ja mistä se on tehty. Saattaa olla aluksi vaikeaa, mutta alkaa lopulta luonnistumaan. Ruoanlaitto on opeteltua taidetta, unohda ne reseptit.


Kommentit

Suositut tekstit