Voiko ruokaa valmistaa lukemalla reseptejä?
En juurikaan kirjoittele atomikellon tarkkoja reseptejä blogissani koska en
osaa, enkä tiedä kuinka monta teelusikallista tai desilitraa sitä sun tätä
johonkin sörsseliin tulee laittaa. Saattaa kuulostaa ylimieliseltä väittäessäni,
että jos tarvitsee avukseen tarkkoja reseptejä keittämiseen, niin ei tiedä mitä
on tekemässä. Kiinnitän huomiota siihen mikä on oleellista, on aivan
yhdentekevää onko jossain keitoksessa palmusokeria vai ruokosokeria.
Lastikultti (cargo cult) syntyi tapahtumasta Polynesian syrjäisillä
saarilla toisen maailmansodan aikaan. Liittoutuneet sotilaat pystyttivät
saarille tukikohtia ja lentokenttiä, jonne heille tuotiin lentorahtina ruokaa,
lääkkeitä sekä muita tarvikkeita. Saarten alkuasukkaat saivat osansa tästä
kaikesta, joka oli heille jumalalallinen ilmestys, heillä kun ei ollut
minkäänlaista ymmärrystä mistä tästä kaikesta oikein oli kyse. Tämä oli heidän
ensikosketuksena ”sivistyneeseen” maailmaan.
Sodan loputtua lentoliikenne saarille lakkasi ja alkuasukkaat olivat
ihmeissään. He alkoivat rakentaa omia versioitaan lentokentistä, lennonjohtotorneista,
puista tehtyjä radiota ym. rekvisiittaa siinä toivossa, että koneet rahteineen
jälleen palaisivat. Sanomattakin oli selvää, että tämä lennojohtoleikki korvasi
heidän kaikki aiemmat uskontonsa.
Eli he pragmaattisesti jäljittelivät toimintaa, jolla pyrittiin määrättyyn
lopputulokseen ilmaan minkäänlaista käsitystä syy-seuraus suhteista.
Tarinan opetus on ilmeinen ja sitä voi soveltaa nykyään lähes mihin tahansa
järjettömään toimintaan. Jokaisella työpaikalla puuhastellaan kaikenlaista
raporttia, deadlinea, toimintaohjetta ym. aivan turhaan ilman, että kenelläkään
olisi oikeasti käsitystä, että miksi.
Ruoanlaitossa se tarkoittaa sitä, että noudattaa
orjallisesti ohjetta ja hätäilee jos jokin ainesosa ei nyt ole sitä mitä
reseptissä lukee koska ei ymmärrä mikä on oleellista ja mikä ei.
Minun neuvoni on, että opettele perusteet niin, että tiedät mikä vaikuttaa
mihinkin ja mikä on oleellista ja mikä ei. Miksi lihapulliin laitetaan munaa ja
korppujauhoja, tai jos paistat jauhelihaa, niin voit ladata pannun niin täyteen
kuin se vetää, eikä lopputulos eroa yhtään siitä, että sen paistaa pienissä
erissä. Kokemus opettaa minkä yrtin voi korvata toisella, mitkä mausteet
kestävät lämmittämistä jne. Minua huvittaa joka kerta kun kouhkataan jostain
avokadopastan ihmeellisyydestä tai siitä kun ihmiset tyhjentävät Mutti-tomaattipurkit
kauppojen hyllyiltä heti kun joku julkkiskokki niitä sattuu kehumaan. Ihan kuin
jostain Muttista tehty tomaattisoosi olisi oleellisesti parempaa kuin jostain toisesta tehty.
Kun teet ruokaa ja ohjeessa lukee kapriksia etkä pidä niistä, tai ovat
loppuneet, niin voit hyvin korvata ne oliiveilla tai vaikkapa suolakurkun
paloilla. Jos taas teet paellaa tai bouillabaissea, niin ET voi korvata
sahramia millään, vaikka se on pienen pieni osanen siinä sopassa. Esimerkkejä
molempiin suuntiin riittää loputtomiin. Monesti on tärkeämpää se missä
vaiheessa ja minkä kokoisena mikin ainesosa lisätään kuin sen määrä, merkki tai
jopa laatu. Uusi-Seelantilainen karitsakin on lähiruokaa Aucklandissa.
Tutkaile eri ruokaohjeita ja kuvittele mielessäsi miltä se maistuu ja mihin
pyrit ennen kuin alat sitä valmistamaan. Kun saat hyvää ruokaa ravintolassa,
niin yritä ”reverse engineerata” kuinka ja mistä se on tehty. Saattaa olla
aluksi vaikeaa, mutta alkaa lopulta luonnistumaan. Ruoanlaitto on opeteltua
taidetta, unohda ne reseptit.
Kommentit
Lähetä kommentti