Vegaanihaaste
Kasvisruokailu ja
sen tinkimättömämpi telaketjumuoto, eli veganismi ovat nykyään ihan
trendikkäitä juttuja. Pysyn silti itse tiukasti omalla linjallani ja syön
kaikkea mikä on hyvää sen kummemmin miettimättä, oli se sitten parsaa, sieniä,
hevosta, homejuustoa, kalaa, koiraa, hyönteisiä jne. Epäilen kaikkia
muotidieettejä, joista puuttuu gluteenit, laktoosit, inuliinit sun muut.
Helpompi vain syödä pureskella nautiskellen ja piereskellä päälle, jos siltä
tuntuu. Maku ratkaisee. Kasvissyöjät tilatkaa vaikka lehtipihvi.
On yleisesti
tiedossa, että pieni määrä eläinproteiineja on oleellinen osa ihmisapinan
ruokavaliota. Ilman sitäkin pärjää, mutta silloin ruokavaliota pitää hieman suunnitella.
Vegaanit kieltäytyvät kaikesta eläinperäisessä ruokavaliossaan ja ilmeisesti
muutenkin. Minusta ei tuohon ole, mutta jos faktalinjalle mennään, niin vegaanit
ovat ”spot on”. Mielestäni lihansyönnissä ei sinänsä ole mitään epäeettistä –
Ei leijona pahuuttaan antilooppia syö, mutta nykyinen eläinproteiinin
tehotuotanto on aivan sairasta. Se on sitä eettisesti ja myös ihan ympäristön
kannalta. Se, että miljardit ihmiset saavat jauhelihaa lautaselleen vaatii,
että eläimet tuotteistetaan liukuhihnalle. Siinä ei paljon elämälle tai ympäristölle
arvoa anneta. Sikalapossuilta leikataan saparot pois koska muuten sen
stressaantuneet toverit järsisivät ne ahdistuksissaan pois ahtaissa tiloissa.
Eläimet tankataan täyteen antibiootteja ja hormoneja lihantuotannon
maksimoinnin kannalta. Eihän tuota ainakaan järkisyin voi puolustella sitten mitenkään.
Romanttinen mielikuva onnellisesta apilan tuoksuisesta maatilasta jossa kanat,
possut, lehmät ja hevoset elävät sulassa sovussa keskenään ei sittenkään vastaa
todellisuutta.
Vegaanien
toiminta on gandhilaisen jaloa, ideana on toimia esimerkkinä muille, kutsutaan
myös edestä johtamiseksi. Vegaanien toimintaan liittyy myös tietty määrä
piirteitä jotka muistuttavat aktivismia. Diletanttisosiologi minussa kertoo,
että tällainen greenpeacemäinen tapa tuoda vakaumustaan esiin ei valitettavasti
toimi. Joten lukekaa vegaanit tarkkaan, hopealuoteja tulossa.
Tupakointi on
vähentynyt selkeästi viime vuosina. Se ei ole vähentynyt siitä syystä, että
tupakka-askin kannessa on teksti joka kertoo, että tupakka tappaa. Kuva
tervatuista keuhkoista ei sekään vähentänyt tupakointia. Tupakointia vähensi
se, että mielikuva tupakoijasta muuttui auringonlaskussa ratsastavasta Marlboro
miehestä savuavan, tumppeja täynnä olevan säilykekurkkupurkin ympärillä tutisevaan
viiksekkääseen kylmäkköön joka kiireessään vetäisee hermosavut pakkasessa ja
palaa taas sorvin ääreen. Tupakoinnista tehtiin epätrendikästä. Kasviruosta pitää
tehdä trendikästä. Minä kannan vastuuni teen oman osani.
Kasviruoka on kokille
mielenkiintoinen haaste. ”Perinteisessä” keittämisessä proteiini on keskiössä
ja muut elementit rakennetaan sen ympärille. Täysipainoisen kasviruoan
tekeminen vaatii enemmän. Olen aina vierastanut kasvisruoissa sitä, että liha yritetään
jotenkin korvata jollain ihme viritelmällä, joka mukamas on yhtä hyvää, ellei
jopa lihaa parempaa. Kaikki tofuviritelmät ovat kasvisruoan halveksintaa. Ei
lihaa millään korvata, ruoan pitää olla sellaista, ettei lihaa edes kaipaa.
Minä tein
falafelejä, pita-leipää, tomaattikastiketta, harissaa, tahinia ja taboulehia. Kaikki
tehtiin pieteetillä, enkä viitsi nyt kaikkea tässä avata, mutta falafelit olen
joskus sössinyt, joten muutama vinkki:
Falafelit PITÄÄ
uppopaistaa. Kikherneet pitää liuottaa itse, eikä niitä missään nimessä saa
keittää. Keitetyt herneet eivät pysy kasassa rasvakeittimessä. Harissasta
löytyy paljon ohjeita netistä, mutta ota sellainen jossa se tehdään kuivatuista
chileistä. Tämä kelpaa vegaanillekin, pita-leipien taikinaan laitoin tosin hieman
kreikkalaista jugurttia, sen voi ehkä korvata jollain.
Kommentit
Lähetä kommentti