perjantai 21. huhtikuuta 2017

Leivän ja lihan pyhä liitto





Liha ja leipä, leipä ja liha. Palaan samaan aiheeseen aina uudestaan ja uudestaan. Niin tekee moni muukin. Jotain maagista tässä yhdistelmässä on oltava. Herkullista, kaloripitoista, lihottavaa ja epäterveellistä. Mitä muuta voi ihminen enää vaatia? Lihaleipäkombot ovat helppoja syödä ja usein myös tehdä. Variaatioita löytyy joka lähtöön: Jenkeillä on hampurilaisensa, hot doginsa ja pastraminsa. Keskilännen jenkit syövät loose meat sandwichejä. Turkkilaisilla on döner kebab, saksalaisilla leberkäse, Venäjällä pirogi, Suomalaisilla lihapiirakka, Savolaisilla lörtsy, Latinoila empanadat, arepat jne. Lista jatkuu loputtomiin. Aina ei leipää tarvitse täyttää lihalla, joku muukin joka on liikkunut omin voimin kelpaa myös leivän väliin. Kyseessä on maailman demokraattisin ja yleisin kaikkien tuntema ruoka pienin variaatioin.




Asiansa osaava keittäjä valmistaa lihaleivästä jotain todella herkullista niin halutessaan. Pahimmillaan se on suomalaista lihapiirakkaa, jossa liha loistaa poissaolollaan ja parhaimmillaan se on huolella tehty kokonaisuus jossa kaikki raaka-aineet ovat ensiluokkaisia ja se on rakkaudella valmistettu. Riippumatta missä päin maailmaa ollaan, niin kaikkein useimmin tingitään leivän laadusta. Leipä on tasaisen surkeaa niin Burger Kingissä, New Yorkin Katz´s Delissä kuin Kallion Döner Harjussakin. Leivän merkitystä ei aina oikein ymmärretä. Jos ravintola (tai food wagon joista näitä annoksia useimmin tilaillaan) valmistaa leipänsä itse ja vielä tuoreeltaan, niin voi odottaa jotain tavallista parempaa.

Minä valmistin parhaista vehnäjauhoista ja kaurahiutaleista leivän, johon grillasin kuvetta (flank steak) ja maustoin sen chipotle-majoneesilla ja chimichurrilla. Jonkinlaista inspiraatiota haettiin siis latinalaisesta Amerikasta. Liha ja leipä toimivat aina!

Chimichurri

  • Valkosipulia
  • Kuivattua tai tuoretta chiliä
  • Persiljaa
  • Oreganoa
  • Oliiviöljyä
  • Valkoviinietikkaa
  • Mustapippuria
  • Suolaa

Hienonna ainekset veitsellä tai morttelissa (ei millään sähköhärvelillä) ja anna maustua muutama tunti ennen tarjoilua. Chimichurri laitetaan vasta aivan grillauksen lopussa lihan päälle.










lauantai 15. huhtikuuta 2017

Alkoholipolitiikka



Pääsiäispyhien välinen lauantai on tavallinen arkipäivä jolloin kaikki kaupat ovat auki – paitsi Alko. Alkot ovat kiinni koska alkoholilaki. Alkoholilaki on suoraa perintöä kieltolain jälkeisestä väkiviinalaista. Tanskaa lukuun ottamatta kaikissa pohjoismaissa alkoholin myynti on monopolisoitu valtiolle. Suomen umpikiero alkoholipolitiikka on tehnyt meistä kansana viikonloppuryyppääjiä – tai siis näin on meille uskoteltu. Kuten lähes kaikki typeryys Suomessa, niin myös kieltolaki ja sen seuraukset ovat maalaisliiton aikaansaannoksia. Ruotsilla oli omat raittiusliikkeen äänitorvensa, mutta välttivät silti kieltolain. Kieltolain aikana Suomeen salakuljetettiin valtavia määriä viinaa, joka oli omiaan aikaansaamaan juuri sitä ”humalahakuista’’ juomista. Tällä sitten edelleen perustellaan miksi alkoholipolitiikkaa ei voida liberalisoida.



Tänä päivänä ei alkoholimonopolille ole enää minkäänlaisia järkeviä perusteita paitsi ehkä verotulot valtiolle. Silti alkoholimonopoli elää ja voi hyvin. Alkoholimonopoli on näet erittäin hyvä poliittinen työkalu, eikä kukaan vähänkin pelisilmää omaava poliitikko halua siitä oikeasti eroon. Alkoholin kulutusta voidaan monopolissa helposti rajoittaa tai vastaavasti lisätä säätämällä kahta ruuvia; hintaa ja saatavuutta. Näitä kahta säätämällä voivat poliitikot sitten kahmia itselleen sopivasti irtopisteitä olivat ne sitä vastaan tai sen puolella. Ruotsi ilmaisi huolensa, kun meillä kaavaillaan A-oluita kaupan hyllylle. Sellainen kun ei muka suomalaisille sovi. Oikea syy oli tietenkin se, että Ruotsissa lisääntyisi myös sosiaalinen paine tehdä samoin. Ei alkoholin kulutuksesta johtuvat sosiaaliset haitat oikeasti kiinnosta ketään. Ainoa asia joka poliittisia päättäjiä kiinnostaa on se, että kuinka alkoholipolitiikan kiristäminen/löysääminen kulloinkin palvelee sen hetkistä poliittista agendaa. Alkoholi aiheuttamat kustannukset yhteiskunnalle ovat täynnä niitä sellaisia vaihtoehtoisia faktoja. On täysin selvää, että itsensä 50 vuotiaana hengiltä dokannut alkoholisti tulee yhteiskunnalle halvemmaksi kuin raitis joka elää 100 vuotiaaksi. Alkoholi kun on loistava lääke kestävyysvajeeseen. Toinen huomionarvoinen seikka, jota nyt tietenkin on mahdoton näyttää toteen on se, että ilman alkoholia meitä suomalaisia olisi puolet vähemmän. Alkoholi kun on merkittävä tekijä parinmuodostuksessa. Faktoja on joka suuntaan, riippuen miten niitä tulkitsee, mutta selvää on, että kyseessä on loistava poliittinen työkalu.
 

Se mikä on mielestäni täysin käsittämätöntä ja törkeää on, että alkoholin saatavuuden rajoittamista perustellaan suomalaisella kansanluonteella; Suomi on viinanmenevä kansa, eikä meillä toimi samanlainen luonnollinen suhde alkoholiin kuin Keski- ja Etelä Euroopan maissa. Vain sivistyneistö ja eliitti osaavat juoda oikein. Työväki ja maalaiset eivät. Vielä vuoteen 1980 asti ministerit saivat viinansa vielä verottomasti, ministerit kun olivat sitä eliittiä eikä heitä tarvinnut holhota. Väite viinaan menevästä kansanluonteesta on täysin absurdi ja sen lisäksi rasistinen. Samalla logiikalla voitaisiin perustella, ettei juutalaisille voi antaa rahaa, koska sen käyttö lähtisi käsistä. Sitäkin on tosin joskus taidettu kokeilla…

Ihmisellä on monituhatvuotinen suhde alkoholiin. Se sopii joillekin – toisille taas ei. Tämä asia ei politikoimalla muutu miksikään. Kippis.