Kuninkaallinen Thai-keittiö
Thaimaata vuodesta 1946
hallinnut monarkki Bhumibol Adulyadejn keskeytti tätä kirjoittaessa eilen. Yhteiskuntana
Thaimaa on pitkään ollut hyvin sekasortoinen ja vaikeaselkoinen. Armeija ottaa
vallan tasaisin väliajoin, muslimit, buddhistit ja animistit kisaavat siitä
kenen jumala saapuu seuraavaksi tasaamaan tilit. Se mikä on ollut ihmeellistä,
niin monarkin horjumaton suosio. Kuninkaalla ei paperilla ole juuri enempää
valtaa kuin Kalle Kustaalla, mutta häntä on kunnioitettu läpi yhteiskunnan ja
pitkään. Kuningas on politiikan yläpuolella. Pitää muistaa, että kuningas on
ollut vallassa vuodesta 1946. Palvonta on todellista, Paavo Väyrysen palvonta
Kekkosta kohtaan hakee vertaistaan.
Näin maallistuneissa
länsimaissa palvonta saa joskus huvittavia piirteitä. Kuningasperhe on kaiken
arvostelun yläpuolella ihan lainsuojalla. Jos thaimaalainen pudottaa kolikon
maahan, niin sen vierintää ei missään nimessä saa pysäyttää jalalla, koska
kuninkaan naama tapittaa kolikon klaava puolella. Siltikään kuningas ei
tietääkseni koskaan ole käyttänyt valtaansa väärin, ei sinne päinkään. Bhumibolin
vaikutus oli sekasortoiseen maahan pelkästään positiivinen, kruunuprinssi on
enemmän kiistelty hahmo.
Kuninkaan kuoleman seuraukset
Thaimaalle ovat ihan arvailujen varassa. Onnekseni tämän jouluinen matka
kohdistuu Kanarian saarille. En Thaimaasta ole koskaan oikein saanut mitään
muuta järkevää irti kuin sen loistavan – siis aivan loistavan ruoan.
Niin se ruoka. Pankojauhoissa friteerattuja ravunpyrstöjä ja vasemmalla kädellä kasaan keitetty
green curry. Thairuokaa saa Thaimaasta, meillä ei siihen löydy tuoreita aineksia. Ei kannata edes yrittää.
Kommentit
Lähetä kommentti