Kuninkaallinen Thai-keittiö

Thaimaata vuodesta 1946 hallinnut monarkki Bhumibol Adulyadejn keskeytti tätä kirjoittaessa eilen. Yhteiskuntana Thaimaa on pitkään ollut hyvin sekasortoinen ja vaikeaselkoinen. Armeija ottaa vallan tasaisin väliajoin, muslimit, buddhistit ja animistit kisaavat siitä kenen jumala saapuu seuraavaksi tasaamaan tilit. Se mikä on ollut ihmeellistä, niin monarkin horjumaton suosio. Kuninkaalla ei paperilla ole juuri enempää valtaa kuin Kalle Kustaalla, mutta häntä on kunnioitettu läpi yhteiskunnan ja pitkään. Kuningas on politiikan yläpuolella. Pitää muistaa, että kuningas on ollut vallassa vuodesta 1946. Palvonta on todellista, Paavo Väyrysen palvonta Kekkosta kohtaan hakee vertaistaan.

Näin maallistuneissa länsimaissa palvonta saa joskus huvittavia piirteitä. Kuningasperhe on kaiken arvostelun yläpuolella ihan lainsuojalla. Jos thaimaalainen pudottaa kolikon maahan, niin sen vierintää ei missään nimessä saa pysäyttää jalalla, koska kuninkaan naama tapittaa kolikon klaava puolella. Siltikään kuningas ei tietääkseni koskaan ole käyttänyt valtaansa väärin, ei sinne päinkään. Bhumibolin vaikutus oli sekasortoiseen maahan pelkästään positiivinen, kruunuprinssi on enemmän kiistelty hahmo.

Kuninkaan kuoleman seuraukset Thaimaalle ovat ihan arvailujen varassa. Onnekseni tämän jouluinen matka kohdistuu Kanarian saarille. En Thaimaasta ole koskaan oikein saanut mitään muuta järkevää irti kuin sen loistavan – siis aivan loistavan ruoan.

Niin se ruoka. Pankojauhoissa friteerattuja ravunpyrstöjä ja vasemmalla kädellä kasaan keitetty green curry. Thairuokaa saa Thaimaasta, meillä ei siihen löydy tuoreita aineksia. Ei kannata edes yrittää.