lauantai 16. joulukuuta 2017

Carillada de Cerdo Iberico - lihansyöjän reformaatio



Olen aiemminkin tässä blogissa tullut järkiini ja kirjoittanut ylenpalttisen lihansyönnin järjettömyydestä. Sitä se onkin. Nisäkkäiden syöminen on millä tahansa mittarilla tarkasteltuna aivan hullua touhua. Se proteiini, jota ihminen eläimistä tarvitsee, saataisiin kaikkein parhaiten heinäsirkoista ja torakoista. Niitä kun vielä on 100+ kertaa enemmän kuin lehmiä, eikä niiden kasvattaminen rasita tätä palloa samalla lailla kuin nisäkkäiden hormoniantibioottikasvatus.

Tämä tieto takaraivossani vaeltelen ruokakaupassa ja löydän Iberico-possun poskia. Kaikki edellinen järkeily unohtuu sen sileän tien. Miksi? No siksi, että evoluutio ei tehnyt minusta kasvissyöjää. Ihmisen lähisukulaisista ainoastaan gorillat ovat lähinnä puhtaita kasvissyöjiä, nekin syövät muurahaisia, munia ja muita pikkuhyönteisiä tyydyttääkseen proteiinintarpeensa. Simpanssit taasen metsästävät joukolla ja syövät lihaa aina kun kiinni saavat. Ihminen välkkynä apinana oppi tulen- ja aseiden teon, käytti siksi enenevässä määrin lihaa ravintonaan. Liha kun on ravitsevaa ja helppoa jos kiinni saa. Puheet ihmisestä ”ideallisena” kasvissyöjänä on paskapuhetta. Meistä on moneksi. Inuiitit elävät lähes pelkästään eläinproteiinilla, Intian eteläisissä osissa taas pärjätään lähes pelkästään kasviksilla. Lihaa tarvitaan, muttei niin paljon kuin sitä nyt syödään. Lihaa syödään siksi, että se maistuu hyvälle. Jos alpakat saisivat kädet ja saman älyn kuin me, niin tuskin ne alkaisivat grillaamaan marsuja samassa määrin kuin Bolivialaiset. Ei, evoluutiota tässä on syyttäminen.

Opin taannoin, että pandakarhut ovat edelleen rakenteellisesti sekasyöjiä, mutta puputtavat päivät pääksytysten ravintoköyhää bambunversoa. Jossain vaiheessa evoluutiota ne ovat joutuneet eristykseen tai jotain, jolloin bambun puputtaminen on helpompi tie täyteen vatsaan kuin saalistaminen. Bambu maistuu pandoille siksi, että ne eivät enää maista umamia. Ellei umami maistu, niin ei maistu Coeur de filetkään. Pandat ja alpakat eivät umamia maista, mutta ihminen maistaa. Siksi vegetkin yrittävät korvata puuttuvan lihan ”sikuri” umamilla, kuten tofulla, ketsupilla, merilevällä ja sen semmoisilla. Luonnon viettiä ei voi järjellä vastustaa.

Tässä kaikessa on järkeä, paitsi Laura Huhtasaaren mielestä. Hänestä on täysin luonnollista, että jumala loi lihansyöjältä näyttävän söpön bambua pupeltavan pandakarhun WWF:n maskotiksi.


Iberico-possun posket ovat paitsi erittäin maukkaita, niin myös rasvaisia ja sitkeitä lihanpaloja. Ne vaativat useamman tunnin kypsytyksen.

Iberico possun poskia

  • Voita
  • Sipulia
  • Punajuuria
  • Valkosipulia
  • Selleriä
  • Kuivaa sherryä (fino, manzanilla)
  • Laakerinlehtiä
  • Tuoretta timjamia
  • Sitruunan kuorta ja mehua
  • Hunajaa
  • Savustettua paprikajauhetta
  • Suolaa ja pippuria





Paista posket ensiksi voissa, niin että itse herra Maillard olisi tyytyväinen. Lisää muut ainekset ja anna hautua padassa noin 4-5 tuntia. Syö nautinnolla ja ole ihmisiksi.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti