How things work – osa 2. Kultakanta
Kultakanta on aihe, jolla saa talouspiireissä aikaan kiivaan keskustelun helposti. Usein vain on niin, että kultakanta on väärinymmärretty. Tässä kirjoituksessani tarkoitan ”puhdasta” kultakantaa. Kultakannan erilaisia muotoja on maailmalla ollut useita, puhdasta tuskin koskaan. Puhdas kultakanta tarkoittaa, että rahan perustana käytetään kultaa, jokainen liikkeelle laskettu seteli tai elektroninen rahayksikkö on koska tahansa vaihdettavissa kultaan jota vuorostaan säilötään keskuspankissa, tai sitten vaihtoehtoisesti fyysistä kultaa käytetään suoraan rahana. Keskuspankin kultavarannon pitää vastata liikkeellä olevan rahan määrää. Kullan käyttö rahana on ollut perusteltua siksi, että ihmiset ovat sitä aina arvostaneet ja mikä tärkeämpää, sen määrä on pysynyt suhteellisen vakaana.
Kultakantaa arvostellaan usein väärin perustein. Kuten mainitsin, on puhdasta kultakantaa tuskin koskaan laajemmin missään ollut käytössä. Kultakantaisissa rahajärjestelmissä kullan pitoisuutta laskettiin, kolikoita leikattiin, katteetonta rahaa painettiin milloin mistäkin syystä. Yleensä syynä alkemistisiin toimenpiteisiin oli valtion akuutti rahoitustarve. Kultakannasta on sittemmin luovuttu asteittain. 1900-luvun kultakanta oli enää symbolinen jäänne, jolla ei oikean kultakannan kanssa ollut juuri mitään tekemistä. Kultakannan kritisointi tai puolustaminen pohjautuen historiaan ei siksi ole mielekästä.
Usein kultakantaa kritisoidaan sillä, että kullan käyttö rahana on epäkäytännöllistä. Ei ole järkevää säilöä kultaa holveissa koska sille on muutakin käyttöä, kulta voidaan helposti varastaa, sitä on liian vähän, sen arvo ei ole vakaa jne. Kultakannan ominaisuudet eivät johdu kullasta vaan siitä, että sen määrä on vakaa. Rahan määrä voisi yhtä hyvin olla sidottu esimerkiksi taivaalla näkyviin tähtiin perusidean pysyessä samana. En käsittele tässä ollenkaan kultakannan käytännön ongelmia, vaan sen teoriaa.
Koska puhtaassa kultakannassa rahan määrä pysyy suhteellisesti vakaana, näkyy taloudellinen kasvu rahan arvon nousuna eli deflaationa, koska markkinoilla tarjolla oleva hyödykkeiden määrä lisääntyy suhteessa rahan määrään. Pankit eivät pysty lainaamaan yli oman pääomansa, jolloin luottoekspansiot eivät ole mahdollisia. Mahdolliset talouskuplat ovat ns. nollasummapelejä joista kärsivät vain niihin osallistuneet. Nykyisen kaltaisia taloussyklejä ei kultakanta mahdollista. Kultakannassa talous kasvaa vakaasti ilman ”irtiottoja”. Talouden negatiivinen kasvu voi olla seurausta ainoastaan luonnonvarojen hiipumisesta esim. öljykriisistä johtuen tai jostain muusta ulkoisesti rajoittavasta tekijästä.
Kultakanta tekee rahajärjestelmästä yksinkertaisemman ja vakaamman. Nykyisessä FIAT-järjestelmässä jossa sekä hyödykkeiden, että rahan määrä muodostuu kysynnän ja tarjonnan mukaan toisistaan riippumatta on jo perusaineksiltaan epävakaa.
Suurimman virheen kultakannan (tai minkä tahansa muun kommoditeettirahan) vastustajat tekevät siinä, että he mielessään yrittivät istuttaa kultakannan nykyiseen monetaristiseen järjestelmään. On aivan selvää, että jos nykyinen inflatoriseen järjestelmään mukautunut yhteiskunta yhtäkkiä korvataan toisella aivan erilaisella, aiheuttaa se valtavia ongelmia. Sinänsä inflatoriseen järjestelmään perustuva yhteiskuntarakenne on paljon keinotekoisempi tuotos kuin ”luonnollinen” deflaatio. On naiivia ajatella, että inflatorinen rahajärjestelmä jossa yksityisille pankeille annetaan oikeus rahantekoon, olisi ainutlaatuisuudessaan niin erinomainen, että ilman sitä ei olisi taloudellista kasvua ja sen tuomaa hyvinvointia. Näin ajatellen inflaatio itsessään loisi ne perustarpeet (ravinto, suoja, lämpö, energia jne.)joiden tyydyttämisen tarve luo talouden kasvua. Argumentointi tyyliin ”deflaatio aiheuttaa kulutuksen ja investointien laskun, koska hintojen odotetaan laskevan edelleen. Se taas johtaa edelleen tuotannon laskuun ja työttömyyden nousuun” on pätevää ainoastaan silloin kun sitä tosiaan yritetään peilata nykyisen järjestelmän kautta. Kulutusta ei tapahdu sen vuoksi, että on pakko kuluttaa, jottei raha happane inflaation vuoksi käsiin. Eihän kukaan syö jäätelöä siitä syystä, että sitä on pakko syödä, koska muuten se sulaa käsiin. Jäätelöä syödään sen mielihyvän tuottamasta tarpeesta. Deflatorinen jäätelö ei sula, joten sen voi nauttia hitaammin. Mitään taloudellista syytä sille, että rahan arvon tulisi jatkuvasti heiketä, ei ole olemassa ellei asiaa katsota valtiontalouden näkökulmasta.
Kultakantaa arvostellaan usein väärin perustein. Kuten mainitsin, on puhdasta kultakantaa tuskin koskaan laajemmin missään ollut käytössä. Kultakantaisissa rahajärjestelmissä kullan pitoisuutta laskettiin, kolikoita leikattiin, katteetonta rahaa painettiin milloin mistäkin syystä. Yleensä syynä alkemistisiin toimenpiteisiin oli valtion akuutti rahoitustarve. Kultakannasta on sittemmin luovuttu asteittain. 1900-luvun kultakanta oli enää symbolinen jäänne, jolla ei oikean kultakannan kanssa ollut juuri mitään tekemistä. Kultakannan kritisointi tai puolustaminen pohjautuen historiaan ei siksi ole mielekästä.
Usein kultakantaa kritisoidaan sillä, että kullan käyttö rahana on epäkäytännöllistä. Ei ole järkevää säilöä kultaa holveissa koska sille on muutakin käyttöä, kulta voidaan helposti varastaa, sitä on liian vähän, sen arvo ei ole vakaa jne. Kultakannan ominaisuudet eivät johdu kullasta vaan siitä, että sen määrä on vakaa. Rahan määrä voisi yhtä hyvin olla sidottu esimerkiksi taivaalla näkyviin tähtiin perusidean pysyessä samana. En käsittele tässä ollenkaan kultakannan käytännön ongelmia, vaan sen teoriaa.
Koska puhtaassa kultakannassa rahan määrä pysyy suhteellisesti vakaana, näkyy taloudellinen kasvu rahan arvon nousuna eli deflaationa, koska markkinoilla tarjolla oleva hyödykkeiden määrä lisääntyy suhteessa rahan määrään. Pankit eivät pysty lainaamaan yli oman pääomansa, jolloin luottoekspansiot eivät ole mahdollisia. Mahdolliset talouskuplat ovat ns. nollasummapelejä joista kärsivät vain niihin osallistuneet. Nykyisen kaltaisia taloussyklejä ei kultakanta mahdollista. Kultakannassa talous kasvaa vakaasti ilman ”irtiottoja”. Talouden negatiivinen kasvu voi olla seurausta ainoastaan luonnonvarojen hiipumisesta esim. öljykriisistä johtuen tai jostain muusta ulkoisesti rajoittavasta tekijästä.
Kultakanta tekee rahajärjestelmästä yksinkertaisemman ja vakaamman. Nykyisessä FIAT-järjestelmässä jossa sekä hyödykkeiden, että rahan määrä muodostuu kysynnän ja tarjonnan mukaan toisistaan riippumatta on jo perusaineksiltaan epävakaa.
Suurimman virheen kultakannan (tai minkä tahansa muun kommoditeettirahan) vastustajat tekevät siinä, että he mielessään yrittivät istuttaa kultakannan nykyiseen monetaristiseen järjestelmään. On aivan selvää, että jos nykyinen inflatoriseen järjestelmään mukautunut yhteiskunta yhtäkkiä korvataan toisella aivan erilaisella, aiheuttaa se valtavia ongelmia. Sinänsä inflatoriseen järjestelmään perustuva yhteiskuntarakenne on paljon keinotekoisempi tuotos kuin ”luonnollinen” deflaatio. On naiivia ajatella, että inflatorinen rahajärjestelmä jossa yksityisille pankeille annetaan oikeus rahantekoon, olisi ainutlaatuisuudessaan niin erinomainen, että ilman sitä ei olisi taloudellista kasvua ja sen tuomaa hyvinvointia. Näin ajatellen inflaatio itsessään loisi ne perustarpeet (ravinto, suoja, lämpö, energia jne.)joiden tyydyttämisen tarve luo talouden kasvua. Argumentointi tyyliin ”deflaatio aiheuttaa kulutuksen ja investointien laskun, koska hintojen odotetaan laskevan edelleen. Se taas johtaa edelleen tuotannon laskuun ja työttömyyden nousuun” on pätevää ainoastaan silloin kun sitä tosiaan yritetään peilata nykyisen järjestelmän kautta. Kulutusta ei tapahdu sen vuoksi, että on pakko kuluttaa, jottei raha happane inflaation vuoksi käsiin. Eihän kukaan syö jäätelöä siitä syystä, että sitä on pakko syödä, koska muuten se sulaa käsiin. Jäätelöä syödään sen mielihyvän tuottamasta tarpeesta. Deflatorinen jäätelö ei sula, joten sen voi nauttia hitaammin. Mitään taloudellista syytä sille, että rahan arvon tulisi jatkuvasti heiketä, ei ole olemassa ellei asiaa katsota valtiontalouden näkökulmasta.
Kommentit
Lähetä kommentti