Kun ei ole aikaa

Hurry 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kukaan ei tunnu tietävän minne on matkalla, mutta helvetinmoinen kiire sinne kuitenkin on. Nykyaikainen työelämä vaatii ihmiseltä kohtuuttoman paljon. Mahdottomat aikataulut, budjetit, katteettomat lupaukset jne. johtavat ylipitkiin työpäiviin ja sitä kautta tilanteeseen jota myös stressiksi kutsutaan. Ennen oli helpompaa.

Tämä edellinen nyt oli tietenkin täyttä paskaa, koskaan ei työelämä ole ollut yhtä helppoa kuin nyt. Suomen sisällissota alkoi siitä, että työläisten ja torppareiden olot olivat niin surkeat. Silloin työläisen tappoi kurjuus, taudit, vitutus ja onnettomuudet. Nyt työläinen tappaa itsensä kotikutoisella stressillä kun on niin ”kiire”. Ennen työ oli oikeasti niin paskamaista, että kenellekään ei tullut mikään stressi tai burnout edes mieleen. Ei päässyt työterveyslääkärin puheille vuodattamaan, että on niin rankkaa.

Pysytään nykypäivässä. Miksi kaikilla tuntuu aina olevan niin kiire? Ehkäpä Peterin periaate antaa vastauksen tähänkin. Olen pannut merkille, että kiire ei ole niinkään riippuvainen työtehtävästä vaan enemmänkin henkilöstä. Tietyt ihmiset ovat aina kiireisiä, tehtävästä riippumatta. Olen tavannut kiireisiä ihmisiä jopa kaupungin ja kunnan työntekijöissä! Kiireisiä ihmisiä yhdistää seuraavat asiat:

-He ovat nousseet oman pätemättömyytensä tasolleen. Kun yritetään selvitä tehtävistä joita ei osata, niin osaamattomuuttaan on pakko kompensoida lisäämällä työtunteja, joka tietenkin pahentaa tilannetta entisestään. Ehkäpä vielä paremmin tämä osaamattomuus näkyy siinä, että jos yritetään suorittaa tehtävää jota ei hallita, niin ei osata keskittyä olennaiseen, jolloin deadlinet paukkuvat ja venyvät. Kokenut, asiansa osaava kokki valmistaa ohjeesta jonkin ruokalajin harrastelijakokkia paljon paremmin ja nopeammin koska hän tietää mikä ohjeessa on olennaista ja mikä ei. Harrastelijan on luettava ohjetta pilkulleen, koska ei tiedä, että mikä vaihe on kriittinen ja mikä vähemmän kriittinen. Ammattilainen osaa ”fuskata” oikeista paikoista lopputuloksen silti kärsimättä. Pahimmassa tapauksessa ei osata tehdä, mutta hutiloidaan silti ja vääristä paikoista. Jokainen italialaisen tai ranskalaisen auton omistaja tietää mistä puhun.

-Kiireiset ihmiset arvostavat työtä itseisarvona. Työ on itsessään jotenkin tärkeää, lopputulos ei usein niinkään. En ole koskaan ymmärtänyt miksi jotkut kehuvat tekevänsä pitkiä työpäiviä. Eikös se tarkoita silloin, että tekee jotain väärin? Idioottimaisinta mitä olen kuullut on, että ”tässä työssä sinun odotetaan tekevän 10 tunnin työpäiviä”!? Ei kukaan työnantaja oleta mitään sellaista? Tuloksia voidaan ja pitääkin vaatia, mutta eivät ne tunnit ketään autuaaksi tee. Kiireiset, pitkää työpäivää tekevät ihmiset ajattelevat, että tällainen on osoitus uhrautuvuudesta ja työnantajan kunnioituksesta. Ei, se on vain osoitus typeryydestä ja siitä, että on oman pätemättömyytensä tasolla.

Olen huomannut erään mielenkiintoisen seikan, josta muodostan Peterin aksiooman:

”Vähiten aikaansaavat ihmiset valittavat ajanpuutettaan eniten”

Ihminen joka ei kiireiltään ehdi harrastaa liikuntaa, lukea kirjoja, katsoa elokuvia, tavata ystäviään jne. Ei oikeastaan ehdi yhtään mitään muutakaan. Elämä valuu viemäriin helvetinmoisella kiireellä, mutta mitään ei silti tapahdu. Outoa.

Koska haen tällä kirjoituksella messiaanisia sävyjä, niin yritetään antaa hieman kättä pidempääkin niille raukoille jotka pilaavat elämänsä tekemällä ”työtä” 60 tuntia viikossa.

Huolehdi kunnostasi. 8 tuntia yössä unta ja yksi tunti liikuntaa on vähimmäisvaatimus. Tähän on sitä paitsi kaikilla varmasti aikaa, koska A.Stubbia mukaillen tunti liikuntaa antaa kaksi tuntia ylimääräistä kaikkeen muuhun.

Opi hallitsemaan työtehtäväsi hyvin. Pyri kaikessa mitä teet parempaan tuottavuuteen. Tähän sopii hokema siitä kun mies juoksi polkupyörän vierellä. Häneltä kysyttiin: "Miksi et nouse polkupyörän selkään?"
Vastaus: "Minulla on niin kiire etten ehdi nousta!" Tätä voi erittäin hyvin soveltaa nykyaikaiseen tietokoneella tehtävään työhön. Työvälineen, siis tietokoneen käyttö on niin alkeellisella tasolla, että kaiken tekemiseen tuhraantuu liikaa sitä kallisarvoista aikaa. Jokainen pienikin ongelma pysäyttää työnteon, rutiininomaisia tehtäviä ei osata automatisoida jne. Tietokoneen käyttö on monimutkaista, eikä motivaatioita sen oppimiseen ole koska jossain takaraivossa muhii kunnia-ajatus, ettei it-osaaminen ole ydinosaamisaluettani! Tällaisissa tapauksissa ydinosaamista on harvemmin mikään muukaan.

Opi erottamaan oleellinen epäoleellisesta. Tämä on ehkä kaikkein tärkein neuvo ja samalla kaikkein vaikein noudattaa. Oleellista kun ei pystytä epäoleellisesta erottamaan, ellei työtään oikeasti hallitse. Jos kaikessa pyrkii aina siihen 110 % lopputulokseen ja joutuu sen vuoksi tekemään ylimääräistä, on lopputuloksena varmasti katastrofi. Asiansa osaava tekee lyhyessä ajassa priimaa ja osaa keskittyä oleelliseen. Tällaisella tavalla hommat pysyy mielekkäinä ja voimia riittää muuhunkin. Muista, että tuhoisin yhdistelmä on olla tyhmä ja tarmokas. Älykäs ja laiska vie maailmaa eteenpäin. Kaikki merkittävät innovaatiot ovat syntyneet älyn ja laiskuuden kohtaamisesta.

Yritä tarkkailla työtehtäviäsi ulkopuolisen silmin. Kärsiikö kukaan jos lopputulos ei ole täydellinen? ja täydellinen kenen mielestä? Kuka sen määrittelee? Mitä jos se ei valmistukaan ajoissa? Yleensä jos deadline myöhästyy, niin ainoa seuraamus on, että se vain myöhästyy. Suurin osa tehtävistä on sellaisia, että niitä ei kannata tehdä ollenkaan. Etenkin jos vaihtoehdot ovat, että tehdäänkö nopeasti ja huonosti vai eikö tehdä olleenkaan? Ei tehdä ollenkaan. Väitän, että jos kierrät ympäri työmaata/toimistoa, niin suurin osa ihmisistä pusaa jonninjoutavien asioiden parissa, eivät kun osaa erottaa oleellista epäoleellisesta. Arvioni mukaan noin 80 % tehdystä työstä on sellaista joka voitaisiin hyvin jättää tekemättä. Kuinka paljon ihmiset tuhraavat aikaa turhissa palavereissa, valmistelevat demoja, kirjottavat raportteja (tai blogeja) joita kukaan ei koskaan lue jne. Keskity olennaiseen!

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit