Ruokakuvaus inside the box

Ruokakuvauksen taso se vain nousee viikosta toiseen. Tästä saamme kiittää paitsi tekniikan kehittymistä, niin myös alati kasvavaa ruokabloggarien määrää. Ennen ruokakuvat olivat ammattikuvaajien tekosia, nyt tasokkaita kuvia löytyy lähes joka blogista ja julkaisusta. Päivän trendinä on kikkailemattomuus, tai ainakin pyrkimys siihen. Ammattikuvaussessiossa ruokia ei valmisteta syötäväksi, vaan kuvattavaksi jolloin tällaiset moottoriöljy, partavaahto, hiuslakka ym. kikat ovat ihan perusteltuja, ruoka saadaan pysymään herkullisen näköisenä pitempään. 

Ruokabloggarit useimmiten syövät sen minkä kuvaavat ja siitä johtuen kuvatessa on jumalaton härdelli päällä, ettei ruoka ehdi jäähtyä. Kikkailusta sen verran, että tunnustan, sortuneeni ainakin ”tamponikikkaan”, eli kostutetaan tuppo pumpulia, kuumennetaan se mikrossa ja laitetaan lautasen tai kahvikupin taakse höyryämään. Toimii eikä pilaa ruokaa. Koska kuvattu ruoka syödään, niin ainakin teoriassa kuvista tulee autenttisen oloisia, syömme sen itsekin. Partavaahtoa ei tarvita.

Puulaatikko, salama ja heijastin. Päävalo oikealla, heijastin vasemmalla.  Valaiseva pinta on suuri ja valo on näin pehmeää. Muuta ei tarvita.

Värireferenssillä saadaan värit ja valkotasapaino kohdilleen, näin tomaatit eivät näytä mustikoilta

Valaistus kuvauksessa on se kaikkein tärkein. Luonnonvalo on verraton, jos sitä vain on saatavilla. Luonnonvaloa voi sitten ohjata heijastimilla. Luonnonvalon etuna on myös se, että studion pystyttäminen on helppoa ja nopeaa. Ellei luonnonvaloa ole saatavilla, käytän salamaa tai 500 watin rakennuslamppua. Rakennuslamppu kuumenee julmetusti ja valon määrä on tehoista huolimatta vaatimatonta salamaan tai päivänvaloon verrattuna. Salaman huono puoli on taas se, että valmista kuvaa ei pysty simuloimaan valmiiksi, salamalla kuvattaessa setti pitää olla valmiiksi suunniteltu.

Värien luonnollinen toisto ruokakuvissa on erittäin tärkeää, me kaikki tiedämme minkä värisenä ruoan tulee toistua ja pienetkin vääristymät sävyissä tekevät siitä vähemmän houkuttelevaa. Kuvaan aina raakakuvina (RAW) ja olen kalibroinut kameran käytettyyn valaistukseen. Tämä on ihan oma tieteenalansa…

Tässä päävalo tulee ylä-oikealta. Valon suunnalla saadaan huomio kiinnittymään lasipurkkiin. Valokuva luetaan pimeästä valoisaan ja on perusteltua käyttää samaa suuntaa kuten lukiessa tekstiä.

Vinjetointia (nurkkien pimennys) käyttämällä keskitetään huomio kohteeseen.

Trendinä on, että ruoka kuvataan rustiikkisessa ympäristössä. Neukkukuutiosta kun sellaista ”rustiikkista ympäristöä” ei löydy, niin pitää soveltaa. Oma ukkini oli aito pienviljelijä ja olenkin löytänyt perintönä kaikenlaisia puulaatikoita jotka sopivat mainiosti lavastukseen. Yksinkertainen valaistus on riittävä lähes kaikkeen kuvaukseen. Valonlähde + heijastin on usein ihan riittävä. Kannattaa itse kokeilla miten päin ne sijoittaa, jotta ruoka on edullisessa valossa.