Näin ratkaistaan maatalouden ongelmat

Kuvan omena ei liity tapaukseen

Suomi on hyvin erikoinen maa, kun puhutaan maataloudesta. Lähes päivittäin saa lukea uutisia joissa maanviljelijät ruikuttavat kurjia olojaan. Valittaminen on niin yleistä, etteivät he tietenkään turhia valita, kurjaa on varmasti, mutta miksi?

Erikoiseksi tilanteen tekee se, että Suomessa maataloutta tuetaan ylivoimaisesti eniten Euroopassa, mutta siitä huolimatta elintarvikkeet ovat kuluttajille noin 20 % kalliimpia kuin EU:n keskiarvo. Näistä lähtökohdista luulisi, että kaikki on kunnossa. Suurin syy on siinä, ettei tosiasioita tunnusteta ja näin ollen ei asioille tehdä mitään.

Ihmisillä, etenkin ryhmänä on hyvin hankalaa selvitä vaikeuksistaan ja ratkoa ongelmia. Kun seinä tulee vastaan, tehdään yleensä kahta asiaa: Sitä samaa kuin ennenkin, mutta enemmän, tai samaa kuin ennenkin, mutta vähemmän. Menestyäkseen on tehtävä jotain ihan muuta.

Maataloustuottajilla on kaksi harhaluuloa, jotka estävät tosiasioiden tunnustamisen. Ensimmäinen on monopoliharha eli se, että lullaan kaiken ruoan tulevan kotimaasta – ellei ruokaa tuoteta, niin kansa näkee nälkää. Toinen on MTK:n propaganda, joka ylistää kotimaisen ruoan olevan parasta ja puhtainta maailmassa. Omavaraisuus ruoan suhteen on poliittinen valinta, jossa konsensus menee yli puoluerajojen. Omavaraisuutta puolustetaan sillä, että ruokahuolto toimii mahdollisissa kriisitilanteissa. Ajatus on toki jalo, muttei kestä lähempää tarkastelua. Maatalous pyörii dieselillä, sähköllä, lannoitteilla, varaosilla ja kaikella mahdollisella, joissa olemme kaikkea muuta kuin omavaraisia. Jos omavaraisuus olisi oikeasti tärkeää, olisi halvempaa laittaa tukirahaa ruokavarastoihin.

Myytti kotimaisen ruoan puhtaudesta ja paremmuudesta on suorastaan haitallista, koska silloin eletään kuplassa, eikä panosteta tuotekehitykseen ja laadun parantamiseen. Kotimainen ruoka kestää kyllä hyvin vertailun esim. torjunta-ainejäämissä tai antibioottien käytössä, mutta mitenkään ainutlaatuisia me emme ole. Laadulla emme pärjää oikein mitenkään. Kotimainen vehnä ei pärjää alkuunkaan verrattuna etelämmässä kasvatettuun jo pelkästään kasvuolosuhteitten takia. Naudanliha on sitkeää, rasvatonta, väärin leikattua ja raakakypsytyksestä ei ole tietoakaan. Kaikenlainen tuotekehitys, laatuun keskittyminen ja brändäys loistaa poissaolollaan. Syynä tietenkin se, että massiivisen tukipolitiikan turvin maataloustuottajat eivät elä oikeassa kilpailutilanteessa. Tuet perustuvat ainoastaan tuotantoresursseihin, eivät mihinkään laatukriteeriin. Tämä yhdistettynä harhakäsitykseen, jossa kuvitellaan kaiken ruoan tulevan kotimaiselta pellolta ollen sitä parasta maailmassa, ei rohkaise tekemään mitään toisin.

Keskitettyä vähittäiskauppaa haukutaan usein syyksi maataloustuottajien kurjuuteen. Keskittynyttä se onkin, mutta vähittäiskauppa toimii kuitenkin vapaassa kilpailutilanteessa toisin kuin maataloustuottajat. Mikään ei estä kauppoja tuomasta elintarvikkeita ulkomailta jos hinta on edullisempi ja laatu parempi. Tuottajan simputus on helppoa, kun ne pidetään anteliaalla tukipolitiikalla juuri ja juuri hengissä.

Mittasuhteiltaan järjettömät ja väärin kohdennetut tuet ovat luoneet Suomen maataloudesta kummajaisen. On täysin käsittämätöntä, että täällä viljellään hyötysuhteeltaan huonoa sokerijuurikasta tai vaikkapa tomaatteja ja kurkkuja sydäntalvella kasvihuoneissa keinovalon turvin. Kansallisen maataloustuen poistaminen asettaisi kotimaisen maatalouden samalle viivalle muiden kanssa. Pienet tilat häviäisivät ja/tai yhdistyvät suuremmiksi ja tehokkaammiksi. Älytön talvitomaatin ja vastaavien viljely loppuisi. Parhaimmassa tapauksessa saataisiin laadukkaita, hyvin brändättyjä erikoistuotteita tyyliin Bressin kana, Iberico jne. Kotimainen uusi peruna on mitä parhainta. Ranskassa myydään uutta perunaa hyvin brändättynä jopa 500 € kilohintaan (La Bonnotte)! Kyllä kotimaiset elintarvikkeet menevät kaupaksi kovempaankin hintaan ja vaikkapa vientiin jos vähän yritetään.