Viva Michelin
Helsingin sanomat uutisoi hiljattain isosti kaiken muun
ohella kuinka taas yksi ranskalaisen rengastehtaan kihlaama ravintola sulki
ovensa. Rengastehdas on tietenkin Michelin ja sen lähes 100 vuotta vanha
ruokaopas sai alkunsa kun Michelin kirjasi hyviä ruokapaikkoja ranskamaalla
toivoen, että ihmiset ajaisivat ympäriinsä ja näin kuluttaisivat enemmän
renkaita. Jossain vaiheessa punaisesta
kirjasta tuli raamattu jonka tähtiä kaikki ravintoloitsijat janosivat.
Sanotaan, että oikeamielinen diktatuuri on parempi kuin huono demokratia.
Allekirjoitan väitteen, mutta en ole toistaiseksi hyvää diktatuuria kokenut.
Michelinin opas on huono diktatuuri ravintolamaalimassa. Michelinin renkaankulutusopas
suosii fine diningia ja etenkin ranskalaista sellaista. Fine dining on
ranskalaisen huippukokin Paul Bocusen tilaustyönä kehittämä konsepti. Alkujaan
se tunnettiin nimellä ”french nouvelle cuisine”, jonka Bocuse kehitti Concorden ensilennolle ja
sen vauraalle jet-set väelle. Concorde oli lentokoneen ahdas, joten annosten
tuli olla pieniä mutta herkullisia. Concorde on nyttemmin jo museoitu, mutta
fine dining jäi kuitenkin henkiin. Ravintoloitsijalle se on onnistuessaan
lottovoitto: Minimaalisilla raaka-aineilla maksimaalinen tuotto, joten ymmärrän
kyllä miksi.
Olen monesti ruokaillut tällaisessa Michelin-paikassa.
Koskaan en ole ollut täysin tyytyväinen. Maku on ihan jees ja joskus enemmänkin,
mutta annosten koko naurettava. Konseptin puolestapuhujat sanovat, että
tarkoitus ei olekaan tyydyttää nälkää, vaan ideana on tarjota ”elämyksiä”. Ikään kuin nälkäänsä syöminen olisi jollain
tavalla hävettävää rahvaan touhua. Asiantuntijat syövät Michelinin piperryksiä,
rahvas täyttää vatsansa Rax-pizzerian ”syö niin paljon kuin jaksat” buffetissa,
välimuotoja ei ole. En tiedä elämyksistä, mutta olen myös vieraillut
ravintoloissa jossa saa vatsansa täyteen herkullisella ruoalla. Ilkeästi
sanoen, niin useimmiten nämä Michelinvaahtopyreetä kehuvien oma
ruoanlaitto-osaaminen rajoittuu siihen, että äiti keittää teeveden illalla ja
he itse vain lämmittävät sen aamulla.
Tällä kertaa tein kahdelle teini-ikäiselle karhun
syysruokahalun omaaville pojilleni reilua ruokaa. Lehmän sisäfileetä alá
pippuripihvi ja Hasselbackan perunoita. Kaloreita paljon, makua enemmän kuin
Rax-buffetissa. Bon Appétit. Näkyykö tähtiä?
Hyvin kirjotetttu - samaa mieltä huipputason ruokaloista. Monasti mennään miljöö ja maine edellä. Näky lautasella kaunis ja taiteellinen...mutta maku saattaakin olla pieni pettymys (jota ei iletä kuitenkaan sanoa kun on niin hienoa) :)
VastaaPoista