Viva Michelin




Helsingin sanomat uutisoi hiljattain isosti kaiken muun ohella kuinka taas yksi ranskalaisen rengastehtaan kihlaama ravintola sulki ovensa. Rengastehdas on tietenkin Michelin ja sen lähes 100 vuotta vanha ruokaopas sai alkunsa kun Michelin kirjasi hyviä ruokapaikkoja ranskamaalla toivoen, että ihmiset ajaisivat ympäriinsä ja näin kuluttaisivat enemmän renkaita.  Jossain vaiheessa punaisesta kirjasta tuli raamattu jonka tähtiä kaikki ravintoloitsijat janosivat. Sanotaan, että oikeamielinen diktatuuri on parempi kuin huono demokratia. Allekirjoitan väitteen, mutta en ole toistaiseksi hyvää diktatuuria kokenut. Michelinin opas on huono diktatuuri ravintolamaalimassa. Michelinin renkaankulutusopas suosii fine diningia ja etenkin ranskalaista sellaista. Fine dining on ranskalaisen huippukokin Paul Bocusen tilaustyönä kehittämä konsepti. Alkujaan se tunnettiin nimellä ”french nouvelle cuisine”,  jonka Bocuse kehitti Concorden ensilennolle ja sen vauraalle jet-set väelle. Concorde oli lentokoneen ahdas, joten annosten tuli olla pieniä mutta herkullisia. Concorde on nyttemmin jo museoitu, mutta fine dining jäi kuitenkin henkiin. Ravintoloitsijalle se on onnistuessaan lottovoitto: Minimaalisilla raaka-aineilla maksimaalinen tuotto, joten ymmärrän kyllä miksi.



Olen monesti ruokaillut tällaisessa Michelin-paikassa. Koskaan en ole ollut täysin tyytyväinen. Maku on ihan jees ja joskus enemmänkin, mutta annosten koko naurettava. Konseptin puolestapuhujat sanovat, että tarkoitus ei olekaan tyydyttää nälkää, vaan ideana on tarjota ”elämyksiä”.  Ikään kuin nälkäänsä syöminen olisi jollain tavalla hävettävää rahvaan touhua. Asiantuntijat syövät Michelinin piperryksiä, rahvas täyttää vatsansa Rax-pizzerian ”syö niin paljon kuin jaksat” buffetissa, välimuotoja ei ole. En tiedä elämyksistä, mutta olen myös vieraillut ravintoloissa jossa saa vatsansa täyteen herkullisella ruoalla. Ilkeästi sanoen, niin useimmiten nämä Michelinvaahtopyreetä kehuvien oma ruoanlaitto-osaaminen rajoittuu siihen, että äiti keittää teeveden illalla ja he itse vain lämmittävät sen aamulla.




Tällä kertaa tein kahdelle teini-ikäiselle karhun syysruokahalun omaaville pojilleni reilua ruokaa. Lehmän sisäfileetä alá pippuripihvi ja Hasselbackan perunoita. Kaloreita paljon, makua enemmän kuin Rax-buffetissa. Bon Appétit. Näkyykö tähtiä?


Kommentit

  1. Hyvin kirjotetttu - samaa mieltä huipputason ruokaloista. Monasti mennään miljöö ja maine edellä. Näky lautasella kaunis ja taiteellinen...mutta maku saattaakin olla pieni pettymys (jota ei iletä kuitenkaan sanoa kun on niin hienoa) :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit