Vegaanihaaste

Kasvisruokailu ja sen tinkimättömämpi telaketjumuoto, eli veganismi ovat nykyään ihan trendikkäitä juttuja. Pysyn silti itse tiukasti omalla linjallani ja syön kaikkea mikä on hyvää sen kummemmin miettimättä, oli se sitten parsaa, sieniä, hevosta, homejuustoa, kalaa, koiraa, hyönteisiä jne. Epäilen kaikkia muotidieettejä, joista puuttuu gluteenit, laktoosit, inuliinit sun muut. Helpompi vain syödä pureskella nautiskellen ja piereskellä päälle, jos siltä tuntuu. Maku ratkaisee. Kasvissyöjät tilatkaa vaikka lehtipihvi.

On yleisesti tiedossa, että pieni määrä eläinproteiineja on oleellinen osa ihmisapinan ruokavaliota. Ilman sitäkin pärjää, mutta silloin ruokavaliota pitää hieman suunnitella. Vegaanit kieltäytyvät kaikesta eläinperäisessä ruokavaliossaan ja ilmeisesti muutenkin. Minusta ei tuohon ole, mutta jos faktalinjalle mennään, niin vegaanit ovat ”spot on”. Mielestäni lihansyönnissä ei sinänsä ole mitään epäeettistä – Ei leijona pahuuttaan antilooppia syö, mutta nykyinen eläinproteiinin tehotuotanto on aivan sairasta. Se on sitä eettisesti ja myös ihan ympäristön kannalta. Se, että miljardit ihmiset saavat jauhelihaa lautaselleen vaatii, että eläimet tuotteistetaan liukuhihnalle. Siinä ei paljon elämälle tai ympäristölle arvoa anneta. Sikalapossuilta leikataan saparot pois koska muuten sen stressaantuneet toverit järsisivät ne ahdistuksissaan pois ahtaissa tiloissa. Eläimet tankataan täyteen antibiootteja ja hormoneja lihantuotannon maksimoinnin kannalta. Eihän tuota ainakaan järkisyin voi puolustella sitten mitenkään. Romanttinen mielikuva onnellisesta apilan tuoksuisesta maatilasta jossa kanat, possut, lehmät ja hevoset elävät sulassa sovussa keskenään ei sittenkään vastaa todellisuutta.

Vegaanien toiminta on gandhilaisen jaloa, ideana on toimia esimerkkinä muille, kutsutaan myös edestä johtamiseksi. Vegaanien toimintaan liittyy myös tietty määrä piirteitä jotka muistuttavat aktivismia. Diletanttisosiologi minussa kertoo, että tällainen greenpeacemäinen tapa tuoda vakaumustaan esiin ei valitettavasti toimi. Joten lukekaa vegaanit tarkkaan, hopealuoteja tulossa.

Tupakointi on vähentynyt selkeästi viime vuosina. Se ei ole vähentynyt siitä syystä, että tupakka-askin kannessa on teksti joka kertoo, että tupakka tappaa. Kuva tervatuista keuhkoista ei sekään vähentänyt tupakointia. Tupakointia vähensi se, että mielikuva tupakoijasta muuttui auringonlaskussa ratsastavasta Marlboro miehestä savuavan, tumppeja täynnä olevan säilykekurkkupurkin ympärillä tutisevaan viiksekkääseen kylmäkköön joka kiireessään vetäisee hermosavut pakkasessa ja palaa taas sorvin ääreen. Tupakoinnista tehtiin epätrendikästä. Kasviruosta pitää tehdä trendikästä. Minä kannan vastuuni teen oman osani.

Kasviruoka on kokille mielenkiintoinen haaste. ”Perinteisessä” keittämisessä proteiini on keskiössä ja muut elementit rakennetaan sen ympärille. Täysipainoisen kasviruoan tekeminen vaatii enemmän. Olen aina vierastanut kasvisruoissa sitä, että liha yritetään jotenkin korvata jollain ihme viritelmällä, joka mukamas on yhtä hyvää, ellei jopa lihaa parempaa. Kaikki tofuviritelmät ovat kasvisruoan halveksintaa. Ei lihaa millään korvata, ruoan pitää olla sellaista, ettei lihaa edes kaipaa.

Minä tein falafelejä, pita-leipää, tomaattikastiketta, harissaa, tahinia ja taboulehia. Kaikki tehtiin pieteetillä, enkä viitsi nyt kaikkea tässä avata, mutta falafelit olen joskus sössinyt, joten muutama vinkki:

Falafelit PITÄÄ uppopaistaa. Kikherneet pitää liuottaa itse, eikä niitä missään nimessä saa keittää. Keitetyt herneet eivät pysy kasassa rasvakeittimessä. Harissasta löytyy paljon ohjeita netistä, mutta ota sellainen jossa se tehdään kuivatuista chileistä. Tämä kelpaa vegaanillekin, pita-leipien taikinaan laitoin tosin hieman kreikkalaista jugurttia, sen voi ehkä korvata jollain.