Kannaattaako kuollutta elvyttää?
On huolestuttavaa seurata, kuinka teoria Peterin periaatteesta todistaa itsensä lähes pahimmalla mahdollisella tavalla. Miehet rahamaailman huipulla (Bernanke, Greenspan, Trichet ja kumppanit) tekevät kaikkensa saadakseen nykyisestä pankkikriisistä vuosia kestävän laman 1930-luvun tyyliin. Barack Obama on sanonut, että tällä hetkellä hänen tärkein tehtävänsä on saada maan talous jälleen jaloilleen. Hienoa retoriikkaa.
Nykyisen laman syyt ovat pitkälti samat kuin 1930-luvulla: Keskuspankin tehtailema rahan alennusmyynti pitämällä korot keinotekoisen alhaalla sai aikaan illuusion vauraudesta, johtaen kiihtyviin virheinvestointeihin. Koska investoinnit tehtiin velkarahalla eikä säästöillä, niin jollain viiveellä markkinat väistämättä reagoivat korjausliikkeellä jota kutsutaan talouskuplan puhkeamiseksi. 1930-luvulla lamaa pitkitettiin valtion älyttömällä regulaatiolla sen sijaan, että olisi annettu markkinoiden itse likvidoida virheinvestoinnit. Keinoina käytettiin protektionistista talouspolitiikkaa, väärin kohdennettuja elvytysyrityksiä, hintojen ja palkkojen sääntelyä jne. Mitä tahansa, jolla kurjuutta saatiin pidennettyä. Kuulostaa jotenkin tutulta kun vertaa nykyiseen puuhasteluun.
En jaksa ymmärtää tätä Keynesiläistä elvytysintoa. Nyt taloudessa on menossa korjausliike, rahamäärä supistuu kovaa tahtia (kun luodaan velkaa niin rahamäärä kasvaa, kun velkaa maksetaan tai se likvidoituu, rahamäärä supistuu) kun luontainen rahan kysyntä ja tarjonta on jäissä. Tähän keskuspankit vastaavat pumppaamalla lisää rahaa tyhjästä jäätyneille markkinoille. Se on paitsi typerää, myös vaarallista. Korjausliike on nyt niin vahva, että juuri mikään rahamäärä ei ole saanut rahan häviämistä kuriin, hyvä niin. Rahan painaminen pelkästä tekemisen ilosta on vaarallista siksi, että lähtiessään lapasesta on aina olemassa vaara, että inflaatio ryöstäytyy käsistä. Tästä on mm. Peter Schiff varoittanut useaan otteeseen. Kaveri joka ennusti nykyisen kriisin melko tarkkaan jo muutama vuosi takaperin, silloin hänelle naurettiin. Nyt hänelle nauretaan taas, kun kehtaa mennä arvostelemaan nykyistä talouspolitiikan hoitoa. Toki hänen retoriikassaan on messiiaan vikaa joka uppoaa helposti teokratiaan vajonneeseen kansaan.
Eivätkö nämä pätemättömyyden tasolleen päässet mahtimiehet ymmärrä, että rahapoliittisin keinon talous saadaan kyllä helposti kuralle, mutta samoilla lääkkeillä se ei sieltä enää ylös nouse? Jos ollaan korvia myöten veloissa, otetaan lisää velkaa, jotta tulevaisuudessa voidaan taas velkaantua. Sitä se on se elvytys. Ei ymmärrä. Vuosikausia jatkuneet virheinvestoinnit ovat rapauttaneet Amerikkalaisen teollisuuden. Tuotannon rattaat pitää saada kannattavasti käyntiin jotta varallisuus voi taas oikeasti kasvaa. Nyt on amerikkalaisten tehtävä jotain mistä muut ovat valmiit maksamaan, velka kun on huono vientituote. Se ei tapahdu painamalla dollareita konkurssikypsään autoteollisuuteen tai suojelemalla kilpailukyvytöntä tuotantorakennetta protektionismin keinoin.
Kirjoituksessa vilahtelee Amerikka ja dollarit. Samat teesit pätevät Eurooppaan, eivät täällä asiat sen paremmin ole. Zimbabwessa kaikki ovat miljonäärejä.
Nykyisen laman syyt ovat pitkälti samat kuin 1930-luvulla: Keskuspankin tehtailema rahan alennusmyynti pitämällä korot keinotekoisen alhaalla sai aikaan illuusion vauraudesta, johtaen kiihtyviin virheinvestointeihin. Koska investoinnit tehtiin velkarahalla eikä säästöillä, niin jollain viiveellä markkinat väistämättä reagoivat korjausliikkeellä jota kutsutaan talouskuplan puhkeamiseksi. 1930-luvulla lamaa pitkitettiin valtion älyttömällä regulaatiolla sen sijaan, että olisi annettu markkinoiden itse likvidoida virheinvestoinnit. Keinoina käytettiin protektionistista talouspolitiikkaa, väärin kohdennettuja elvytysyrityksiä, hintojen ja palkkojen sääntelyä jne. Mitä tahansa, jolla kurjuutta saatiin pidennettyä. Kuulostaa jotenkin tutulta kun vertaa nykyiseen puuhasteluun.
En jaksa ymmärtää tätä Keynesiläistä elvytysintoa. Nyt taloudessa on menossa korjausliike, rahamäärä supistuu kovaa tahtia (kun luodaan velkaa niin rahamäärä kasvaa, kun velkaa maksetaan tai se likvidoituu, rahamäärä supistuu) kun luontainen rahan kysyntä ja tarjonta on jäissä. Tähän keskuspankit vastaavat pumppaamalla lisää rahaa tyhjästä jäätyneille markkinoille. Se on paitsi typerää, myös vaarallista. Korjausliike on nyt niin vahva, että juuri mikään rahamäärä ei ole saanut rahan häviämistä kuriin, hyvä niin. Rahan painaminen pelkästä tekemisen ilosta on vaarallista siksi, että lähtiessään lapasesta on aina olemassa vaara, että inflaatio ryöstäytyy käsistä. Tästä on mm. Peter Schiff varoittanut useaan otteeseen. Kaveri joka ennusti nykyisen kriisin melko tarkkaan jo muutama vuosi takaperin, silloin hänelle naurettiin. Nyt hänelle nauretaan taas, kun kehtaa mennä arvostelemaan nykyistä talouspolitiikan hoitoa. Toki hänen retoriikassaan on messiiaan vikaa joka uppoaa helposti teokratiaan vajonneeseen kansaan.
Eivätkö nämä pätemättömyyden tasolleen päässet mahtimiehet ymmärrä, että rahapoliittisin keinon talous saadaan kyllä helposti kuralle, mutta samoilla lääkkeillä se ei sieltä enää ylös nouse? Jos ollaan korvia myöten veloissa, otetaan lisää velkaa, jotta tulevaisuudessa voidaan taas velkaantua. Sitä se on se elvytys. Ei ymmärrä. Vuosikausia jatkuneet virheinvestoinnit ovat rapauttaneet Amerikkalaisen teollisuuden. Tuotannon rattaat pitää saada kannattavasti käyntiin jotta varallisuus voi taas oikeasti kasvaa. Nyt on amerikkalaisten tehtävä jotain mistä muut ovat valmiit maksamaan, velka kun on huono vientituote. Se ei tapahdu painamalla dollareita konkurssikypsään autoteollisuuteen tai suojelemalla kilpailukyvytöntä tuotantorakennetta protektionismin keinoin.
Kirjoituksessa vilahtelee Amerikka ja dollarit. Samat teesit pätevät Eurooppaan, eivät täällä asiat sen paremmin ole. Zimbabwessa kaikki ovat miljonäärejä.
Kommentit
Lähetä kommentti