Lama ja tennispallot
Maailmantalous on ajautunut tai on ajautumassa pahimpaan lamaan sitten edellisen laman. Nykyinen lama on aina se pahin. Niin tulee olemaan myös seuraava. Tämä lama poikkeaa myös kaikista aikaisimmista lamoista kuten kaikki muutkin lamat, että kukaan ei oikein osannut sitä ennustaa. Tarkennus: tokihan moni tämänkin ennusti, mutta ei niin, että siihen oltaisi jotenkin reagoitu. Muutenhan koko lama olisi vältetty ja ennustukset olisivat silti menneet pieleen.
Mutta mikä tämä tällainen lama oikein on ja miksi sellainen aina tulee odottamatta? Lamaahan kukaan ei halua joten eikä voitaisi vain päättää, että pois paha lama ja tuotantomekanismit taas käyntiin. Tämä äkkiseltään naiivilta kuulostava kommentti ei ehkä olekaan niin hölmö kun sitä tarkemmin miettii. Nykyinen lama (tai taantuma jos sitä siksi haluaa kutsua, käytän nyt kuitenkin termiä lama) kun ei ole seurausta mistään ”konkreettisesta”. Jos maailmasta uhkaa loppua öljy, kaasu, puhdas vesi, rauta, tomaatit tai jokin muu yhteiskunnassa välttämätön hyödyke, niin silloin tuotantoa on pakko maailmanlaajuisesti leikata josta seuraa tuottavuuden lasku ja sitä myötä lama. Nyt mikään näistä hyödykkeistä ei ole ihan heti loppumassa. Lama syntyy ihan muista syistä.
Oletetaan, että tennispallojen arvo yhtäkkiä nousee. Ostat tennispallon tänään hintaan 1 € niin voit myydä sen kuukauden päästä 3 eurolla. sama jatkuu vuoden pari ja tennispallojen hinta on 20 € tietämillä. Tässä vaiheessa kaikki haluavat ostaa tennispalloja koska niiden hinta vain jatkaa nousuaan. Ne ovat loistavia sijoituskohteita. Perustetaan tennispallorahastoja. Niiden hinnasta käydään johdannaiskauppaa ja villit ekonomistit keksivät mitä mielikuvituksellisimpia rahoitusinstrumentteja spekuloidakseen tennispalloilla. Niin kauan kun tennispalloilla spekuloidaan ”omalla” rahalla, kaikki on hyvin. Jos tennispallojen hinnat yhtäkkiä romahtavat, niin osa on voittanut ja osa taas hävinnyt. Raha vain on valunut taskusta toiseen. Nollasummapelissä makrotalous ei voita tai häviä yhtään mitään koska rahan määrä pysyy vakiona.
Kun tähän yhtälöön lisätään pankit, on tuhon siemen kylvetty. Moni haluaa sijoittaa tennispalloihin vaikka ei varallisuutta olekaan. Silloin kävellään pankkiin ja otetaan lainaa tennispalloja varten. Lainan takuuksi tennispallot kelpaavat loistavasti. Pankit markkinoivat tennispallolainojaan aggressiivisesti ja ihmiset niitä myös ottavat rahan kiilto silmissään. Tässä vaiheessa on hyvä muistaa, että kun pankit lainaavat rahaa, ne lainaavat rahaa jota ei ole olemassakaan. Raha luodaan tyhjästä lainanottohetkellä (Fractional-reserve banking). Tällä tavalla pankit pumppaavat tennispallo-businekseen lisää rahaa tyhjästä ja hinnat sen kuin nousevat. Välitön seuraus tästä on, että kaikki osapuolet rikastuvat. Ylimääräistä rahaa käytetään sitten muuhunkin kulutukseen. Positiivinen kierre on valmis. Puhutaan nousukaudesta. Ongelma tässä on se, että oikea taloudellinen kasvu tapahtuu vain ja ainoastaan työn tehokkuutta jatkuvasti lisäämällä. Tennispallojen arvostuskupla kun ei lisää minkäänlaista tehokkuutta. Jossain vaiheessa tulee hetki, kun joku puristelee keltaista 200 € hintaista tennispalloa kädessään ja miettii, että mikäs tässä nyt oikein maksaa. Eihän tämä sovellu kuin tenniksen pelaamiseen. Tennispallojen hinnat romahtavat, pankit alaskirjaavat valtavat luottotappiot. Kaikki se ylimääräinen kulutus joka oli sidottu tennispallojen arvonnousuun romahtaa. Yksinkertaisesti sanottuna lottovoitto kulutettiin ennen kuin arvontaa oli edes suoritettu. Kuten kaikissa muissakin arvostuskuplissa kenenkään mieleen ei nousun huumassa edes juolahtanut kyseenalaistaa, että miksi niiden tennispallojen hinnat vain jatkavat nousuaan. Syyksi riittää, että kaikki muutkin niin uskovat.
Mikään nousukausi ei ole kestävällä pohjalla jos se perustuu ainoastaan jonkin objektin odotettavissa olevaan arvonnousuun. On aivan sama puhutaanko tennispalloista, kiinteistöstä, osakkeista jne. Kuten jo mainitsin, ainoa tapa lisätä yhteistä hyvää on lisätä työn tuottavuutta. Auton valmistukseen kuluu tänä päivänä huomattavasti vähemmän työtunteja kuin 30 vuotta sitten. Lopputuloksena on, että useammilla ihmisillä on tänään mahdollisuus hankkia omistukseensa auto kuin 30 vuotta sitten. Samaan aikaan tuotantomenetelmät ovat kehittyneet huomattavasti, joten perusauto on paljon edistyksellisempi kuin ennen. Tämän on mahdollistanut nimenomaan työn tuottavuuden lisääntyminen, ei tennispallot.
Kritiikin kärki kohdistuu tässä tapauksessa absurdiin raha- ja pankkijärjestelmään joka mahdollistaa tällaiset arvokuplat. Ihminen kun ei kuitenkaan tästä mitään opi. Historia on täynnä esimerkkejä vastaavanlaisista kuplista. Rahoitusta sinänsä tarvitaan aina, eikä siinä mitään pahaa. Mutta kun lainaa on maailmassa paljon enemmän kuin yhteistä varallisuutta, ei kaikki voi olla ihan kohdallaan?
Mutta mikä tämä tällainen lama oikein on ja miksi sellainen aina tulee odottamatta? Lamaahan kukaan ei halua joten eikä voitaisi vain päättää, että pois paha lama ja tuotantomekanismit taas käyntiin. Tämä äkkiseltään naiivilta kuulostava kommentti ei ehkä olekaan niin hölmö kun sitä tarkemmin miettii. Nykyinen lama (tai taantuma jos sitä siksi haluaa kutsua, käytän nyt kuitenkin termiä lama) kun ei ole seurausta mistään ”konkreettisesta”. Jos maailmasta uhkaa loppua öljy, kaasu, puhdas vesi, rauta, tomaatit tai jokin muu yhteiskunnassa välttämätön hyödyke, niin silloin tuotantoa on pakko maailmanlaajuisesti leikata josta seuraa tuottavuuden lasku ja sitä myötä lama. Nyt mikään näistä hyödykkeistä ei ole ihan heti loppumassa. Lama syntyy ihan muista syistä.
Oletetaan, että tennispallojen arvo yhtäkkiä nousee. Ostat tennispallon tänään hintaan 1 € niin voit myydä sen kuukauden päästä 3 eurolla. sama jatkuu vuoden pari ja tennispallojen hinta on 20 € tietämillä. Tässä vaiheessa kaikki haluavat ostaa tennispalloja koska niiden hinta vain jatkaa nousuaan. Ne ovat loistavia sijoituskohteita. Perustetaan tennispallorahastoja. Niiden hinnasta käydään johdannaiskauppaa ja villit ekonomistit keksivät mitä mielikuvituksellisimpia rahoitusinstrumentteja spekuloidakseen tennispalloilla. Niin kauan kun tennispalloilla spekuloidaan ”omalla” rahalla, kaikki on hyvin. Jos tennispallojen hinnat yhtäkkiä romahtavat, niin osa on voittanut ja osa taas hävinnyt. Raha vain on valunut taskusta toiseen. Nollasummapelissä makrotalous ei voita tai häviä yhtään mitään koska rahan määrä pysyy vakiona.
Kun tähän yhtälöön lisätään pankit, on tuhon siemen kylvetty. Moni haluaa sijoittaa tennispalloihin vaikka ei varallisuutta olekaan. Silloin kävellään pankkiin ja otetaan lainaa tennispalloja varten. Lainan takuuksi tennispallot kelpaavat loistavasti. Pankit markkinoivat tennispallolainojaan aggressiivisesti ja ihmiset niitä myös ottavat rahan kiilto silmissään. Tässä vaiheessa on hyvä muistaa, että kun pankit lainaavat rahaa, ne lainaavat rahaa jota ei ole olemassakaan. Raha luodaan tyhjästä lainanottohetkellä (Fractional-reserve banking). Tällä tavalla pankit pumppaavat tennispallo-businekseen lisää rahaa tyhjästä ja hinnat sen kuin nousevat. Välitön seuraus tästä on, että kaikki osapuolet rikastuvat. Ylimääräistä rahaa käytetään sitten muuhunkin kulutukseen. Positiivinen kierre on valmis. Puhutaan nousukaudesta. Ongelma tässä on se, että oikea taloudellinen kasvu tapahtuu vain ja ainoastaan työn tehokkuutta jatkuvasti lisäämällä. Tennispallojen arvostuskupla kun ei lisää minkäänlaista tehokkuutta. Jossain vaiheessa tulee hetki, kun joku puristelee keltaista 200 € hintaista tennispalloa kädessään ja miettii, että mikäs tässä nyt oikein maksaa. Eihän tämä sovellu kuin tenniksen pelaamiseen. Tennispallojen hinnat romahtavat, pankit alaskirjaavat valtavat luottotappiot. Kaikki se ylimääräinen kulutus joka oli sidottu tennispallojen arvonnousuun romahtaa. Yksinkertaisesti sanottuna lottovoitto kulutettiin ennen kuin arvontaa oli edes suoritettu. Kuten kaikissa muissakin arvostuskuplissa kenenkään mieleen ei nousun huumassa edes juolahtanut kyseenalaistaa, että miksi niiden tennispallojen hinnat vain jatkavat nousuaan. Syyksi riittää, että kaikki muutkin niin uskovat.
Mikään nousukausi ei ole kestävällä pohjalla jos se perustuu ainoastaan jonkin objektin odotettavissa olevaan arvonnousuun. On aivan sama puhutaanko tennispalloista, kiinteistöstä, osakkeista jne. Kuten jo mainitsin, ainoa tapa lisätä yhteistä hyvää on lisätä työn tuottavuutta. Auton valmistukseen kuluu tänä päivänä huomattavasti vähemmän työtunteja kuin 30 vuotta sitten. Lopputuloksena on, että useammilla ihmisillä on tänään mahdollisuus hankkia omistukseensa auto kuin 30 vuotta sitten. Samaan aikaan tuotantomenetelmät ovat kehittyneet huomattavasti, joten perusauto on paljon edistyksellisempi kuin ennen. Tämän on mahdollistanut nimenomaan työn tuottavuuden lisääntyminen, ei tennispallot.
Kritiikin kärki kohdistuu tässä tapauksessa absurdiin raha- ja pankkijärjestelmään joka mahdollistaa tällaiset arvokuplat. Ihminen kun ei kuitenkaan tästä mitään opi. Historia on täynnä esimerkkejä vastaavanlaisista kuplista. Rahoitusta sinänsä tarvitaan aina, eikä siinä mitään pahaa. Mutta kun lainaa on maailmassa paljon enemmän kuin yhteistä varallisuutta, ei kaikki voi olla ihan kohdallaan?
Kommentit
Lähetä kommentti